Mitä tapahtuu, kun soitat ensin maailman kuumimmassa rockbändissä ja yhtenä päivänä lennät siitä ulos kuin leppäkeihäs? Steven Adlerin tapauksessa käy niin, että vietät seuraavat kolme vuosikymmentä kertoen, miltä se tuntuu. Harvassa ovat ne kuukaudet, joina hän ei pulpahda mediassa esille kertomaan GNR-vuosistaan tai niiden loppumisesta.
Tällä kertaa Adler muisteli kokemuksiaan Sumerian Recordsin julkaisemassa videohaastattelussa, ja rumpali kertoikin kursailematta aika surullisen kuuloista tarinaa elämänsä kovimmasta käänteestä. Adler tunnetusti sai potkut Use Your Illusion 2 -albumilla julkaistun Civil War -biisin äänitysten aikaan vuonna 1990. Heroiinikoukussa kärvistelleen Adlerin soitosta ei meinannut tulla mitään, ja Axl Rose lopulta kirjaimellisesti potki miehen ulos.
Adler kuitenkin sanoo nyt, että hän yritti tuolloin päästä irti addiktiostaan ja soitti huonosti nimenomaan vieroitusoireiden vuoksi.
”Yhtenä päivänä ajattelin, ettei tämä ole enää hauskaa, en halua tehdä tätä enää. En kuitenkaan tajunnut, että jos lopetat heroiinin käyttämisen, menet todella pahaan kuntoon. Se on kuin jokaista luutasi särkisi sisältä päin niin pahasti, että haluat vain kuolla”, Adler muistelee haastattelussa.
”Soitin managerilleni, että olen tosi romuna. Hän tuli hakemaan minut ja vei minut lääkärin puheille. Lääkäri sitten antoi minulle opioidiantagonisteja, mutta eihän niitä ole tarkoitus käyttää silloin, kun elimistössäsi on vielä opioideja. Silloin tulee vain pahemmin sairaaksi.”
Kolmen päivän tuskailun jälkeen Slash ilmoitti Adlerille, että äänitykset täytyy saada käyntiin. Rumpali yritti viivyttää sessioita kuntonsa vuoksi, mutta muu yhtye ei siihen suostunut.
”Sanoin hänelle, että olen tosi sairaana, emmekö voisi odottaa vaikka viikon verran. Hän sanoi, ettemme voi tuhlata rahaa sillä tavalla. Niinpä menin studioon heikkona ja kipeänä. Yritin parhaani, mutta minulla meni hommaan jotain 25 ottoa ja muut alkoivat turhautua”, Adler kertoo.
”Yritin sanoa heille, että olen kipeänä, mutta he vain sanovat, että sekaisin sinä olet. Ja sitten sain kenkää.”
Haastattelussa on lisäksi huomattavasti synkkää kertomaa Adlerin harhaisesta 1990-luvusta, masennuksesta ja hitaasta noususta elävien kirjoihin, joten mikäli kaverin tekemiset kiinnostavat, napatkaa kiinni. Heroiini ei ole mikään kiva kaveri.