Taas mennään: vanha basisti haastanut Ozzy Osbournen oikeuteen – ”Lähentelee jo ahdistelua”

Bob Daisley, Ozzy ja Randy Rhoads 80-luvun alussa.

Ozzy Osbournen kahdella ensimmäisellä soololevyllä soittanut basisti Bob Daisley on jälleen haastanut Pimeyden prinssin oikeuteen. Syynä on Daisleyn mukaan hänelle kuuluvat ja tilittämättömät tekijänoikeuspalkkiot Blizzard Of Ozz (1980) ja Diary Of A Madman (1981) levyjen kappaleista. Daisley vaatii Osbournelta ja Blizzard Music -yhtiöltä 2 miljoonan dollarin korvauksia. Asiasta uutisoi NME.

”Vaikka Daisley on saanut rojalteja vuosien aikana, vuonna 2014 tehty tilintarkastus osoittaa, että Osbourne ja hänen yhtiönsä on epäasiallisesti vähentänyt rojalteista määrittelemättömiä kuluja. Täten yhtiö on pitänyt itsellään rahat, joihin Daisley on musiikin kaupalliseen julkaisuun liittyvien sopimusten mukaan oikeutettu”, sanotaan Nevadan oikeusistuimeen 8. elokuuta jätetyssä syytteessä.

Daisley ja levyillä rumpaloinut Lee Kerslake ovat haastaneet Ozzy ja Sharon Osbournen oikeuteen raha-asioista useaan kertaan sen jälkeen, kun kaksikko erotettiin Ozzyn bändistä 1981. Viimeisimmät syytteet hylättiin vuonna 2002 Los Angelesin liittovaltion oikeusistuimessa.

Billboard uutisoi Osbournen edustajien kuitanneen väitteet perättömiksi, kutsuen Daisleyn syytteiden olevan käytännössä kiusaamista.

”Daisley on viimeisten 36 vuoden aikana saanut joka toinen vuosi miljoonien dollarien edestä palkkioita ja shekkejä Blizzard Music -yhtiöltä, jotka on kaikki nostettu. Daisley on tarkistuttanut yhtiön tilejä useiden tilintarkastajien kanssa vuosien aikana, eivätkä he ole löytäneet virheitä. Lisäksi Daisley on nostanut syytteitä niin Yhdysvalloissa kuin Iso-Britanniassa ja jokainen syyte on hylätty”, Osbournen edustajat kertovat tiedotteessaan.

”Ymmärrämme, että Daisley on eläkkeellä ja nämä rahat ovat hänen pääasiallinen tulonlähteensä, joten hänellä on oikeus olla tarkka rahoistaan. Mutta 36 vuoden jälkeen tämä lähentelee jo ahdistelua. Toivoimme, että Daisley olisi 36 vuodessa päässyt eroon epäterveellisestä pakkomielteestään ja katkeruudesta Osbournen menestystä kohtaan.”