Rockin historiankirjan sivut 90-luvun alusta tähän päivään saattaisivat näyttää hyvin erilaisilta, mikäli Brad Wilkistä olisi tullut Pearl Jamin rumpali juuri ennen Rage Against The Machinen perustamista. Näin nimittäin oli vähällä tapahtua ja Wilk muisteli tilannetta Let There Be Talk -podcastin haastattelussa.
Pearl Jam oli juuri miksaamassa debyyttialbumiaan Englannissa keväällä 1991, jolloin Wilk toimi Greta-nimisen rockbändin rumpalina. Yhtäkkiä tämä sai puhelun vanhalta tutultaan Eddie Vedderiltä: David Krusen oli äänitysten päätyttyä hakeutunut katkaisuhoitoon ja lähtenyt bändistä.
”Menetimme juuri rumpalimme ja haluaisin sinun tulevan tapaamaan jengiä. Lähetän sinulle nauhan biiseistä”, Wilk muistelee Vedderin sanoneen tälle puhelimitse.
”Minä olin ihan löysät housuissa: en ole koskaan ollut ulkomailla, minun pitää hankkia passi, kuuntelen niitä biisejä ja olin todella nuori. Ajattelin: ’Tämä on tilaisuuteni, tämä on minun hetkeni’. Menin Eurooppaan ja soitimme yhdessä. Minulla ja Eddiellä oli yhteistä historiaa ja bondasimme, mutta muille olin vain joku uusi tyyppi.”
”Lyhyestä virsi kaunis: emme vain klikanneet musiikillisesti, varsinkaan Jeffin [Ament] kanssa, joka on mahtava basisti ja huikea tyyppi, mutta… Olitpa kuinka hyvä tahansa, yhteinen kemia on kaikki kaikessa. En vain ollut oikea tyyppi heille.”
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin: Wilk lensi kotiin ja perusti myöhemmin samana vuonna Rage Against The Machinen, ja Pearl Jam jatkoi Matt Chamberlainin ja myöhemmin sitten Dave Abruzzesen kanssa omalla tahollaan.