Vauhtia, vaaraa ja roludioita! – Raskaan melodinen suomalainen superyhtye tekee kaksi harvinaista keikkaa

30.9.2016 14:13

Melodinen metalliyhtye Cain’s Offering, jonka kokoonpanosta löytyy mahdollisesti joidenkin tuntemia alan mestareita, soitti ensimmäinen Suomen-keikkansa viime kesänä Tuska-festivaalilla. Lienee siis kohtuullista huomauttaa, että Jyväskylän Lutakossa 30. syyskuuta (siis tänään) ja Helsingin Nosturissa 1.10. soivat konsertit ovat sarjaa ”älä nyt prkl jätä väliin”. Avausorkestereina muuten toimivat Arion (Jyväskylä) ja Crimson Sun (Helsinki), joten silläkin saralla ”hommat” ovat kohdallaan.

Soundi kuulosteli Cain’s Offeringin (Timo Kotipelto – laulu, Jani Liimatainen – kitara, Jonas Kuhlberg – basso, Jens Johansson – koskettimet ja Jani Hurula – rummut) tunnelmia ennen Suomen-keikkoja ja Japanin-reissua.

Mitäpä jäi Tuskasta niin sanotusti käteen?

Jani: – Ainakin yllättävän pieni krapula… Ei vainen, pirun hauska oli soittaa ensimmäistä kertaa kotimaan kamaralla ja oli ilo huomata, että yleisöäkin oli löytänyt paikalle vallan valtavasti.

Timo: – Tuska on tällaisille ”uusille” yhtyeille aivan oiva tapahtuma päästä soittamaan laajemmalle metalliyleisölle. Ja ainahan Tuskassa on erittäin kiva käydä, bändin kuin bändin kanssa. Tai muuten vain.

Nyt käsillä on pari odotettua Suomen-keikkaa. Mitä on luvassa?

J: – Niiltähän voi odottaa ainakin vauhtia, vaarallisia tilanteita ja roludioiden ilotulitusta. Roludia on muuten Timon lanseeraama termi, joka tarkoittaa romanttista juhlamelodiaa… Tuskassa oli soittoaikaa tunnin verran, mutta nyt klubeissa heitämme vähän pidemmät setit.

T: – Omat keikat ovat kuitenkin omia keikkoja, ja monella tavalla ne ovat helpompia tapauksia, kun on aikaa tehdä esimerkiksi kunnon soundcheck. Jani on silti oikeassa: odottakaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tuon arvon herra Liimataisen musa kun on vähän koukeroista (naurua).

Viikkoa myöhemmin on vuorossa ”jaappani” ja massiivinen Loud Park -festivaali. Tehän toki käväisitte Japanissa Cain’s Offeringin kanssa jo alkuvuodestakin…

J: – Se helmikuun Japanin-meininki oli todella positiivinen yllätys! Ne keikathan olivat bändin ensimmäiset koskaan, joten reissu oli sitä kautta aika rauhallinen ja keskittynyt. Tosin muistan kyllä intiimialueen karvoituksen palamisesta syntyneen “tuoksun” erään osakalaisen baarin tiskiltä, kun nimeltä mainitsematon yhtyeemme jäsen lainasi hetkeksi sytkäriä…

T: – Tuo lemu on valitettavasti minulle entuudestaan tuttu tämän saman nimeltä mainitsemattoman yhtyeemme (ja myös eräässä toisessa minulle kovin läheisessä orkesterissa vaikuttavan) jäsenen toimesta. Tuo ensimmäinen reissu oli semmoinen ”2,5 päivää ja kaksi keikkaa” -tyyppinen ratkaisu. Tämä Loud Park -homma taas päin vastoin eli ”3,5 päivää ja yksi keikka”. Siinä saattaa sattua ja tapahtua enemmänkin, kun on tuota luppoaikaa, ja muitakin suomalaisia bändejä samalla festarilla.

Onko muita Cain’s Offering -vetoja nyt suunnitteilla?

J: – Ensi kesänä saattaa olla esimerkiksi joitakin festareita, mutta aivan lähiaikoina emme näiden nyt tapahtuvien keikkojen lisäksi taida esiintyä.

– Mitä taas tulee muihin suunnitelmiin niin tuossa ihan pari viikkoa sitten levy-yhtiön puolelta oltiin allekirjoittaneeseen yhteydessä. Kyselivät, että josko saisimme seuraavan levyn pihalle jo ensi vuonna. En ole itse asiassa edes ehtinyt vastata heille, kun tässä on ollut tätä hommaa ihan riittämiin muitenkin. Melkein voisin kuitenkin veikata, että jos sellainen levy ylipäänsä tulee niin ei se ainakaan vuonna 2017 ilmesty. Esimerkiksi 2018 voikin sitten olla jo aivan toinen juttu…

Tässä vielä vähän tunnelman nostatusta:

Lisää luettavaa