Death metal -boogieta 30 vuoden kokemuksella – Paradise Lost kyntää taas synkkää sarkaa

Paradise Lost
Medusa
Nuclear Blast

Paradise Lost on tumman metallin arvostetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia bändejä, jonka alkuaikojen levyt lienevät soineen niin HIM:in kuin Katatonian autotalleissa. Ja on toki oikein mukavaa, että tämän legendaarisen yhtyeen rumpupestiä hoitaa nykyään Waltteri Väyrynen.

Medusa on yhtyeen 15. (!) studioalbumi ja vaihteeksi doomahtavampaa ilmaisua. Lieneekö kyse nostalgian kaipuusta tai omalla mukavuusalueellaan pyörimisestä, mutta hieman on valjua vuosimallin 2017 Paradise Lostin täsmälleen samanlainen death metal -boogie kuin vaikkapa miltei 30 vuotta aiemmin julkaistulla Gothic-levyllä. Jos yhtye 2000-luvun vaihteen tienoilla halusi irtiottoa ja kokeilla popimpaa ja koneistetumpaa ilmaisua, ollaan nyt liiankin ilmeisesti perusasioiden äärellä.

Medusalla on kaikki, joka on tehnyt Paradise Lostin: valittavat ja lievästi nuotin vieressä vinkuvat leadkitarat, solisti Nick Holmesin tunnistettava raspi sekä välittömästi tutun kuuloinen doom-murjonta kokonuotteihin painottuvine kitarasointuineen ja rumpusovituksineen. On toki myös viehättävää, että levyä ei ole tuotettu tukkoon, niin kuin nykyään usein tapana on.