PARADISE LOST: Host

Paradise Lost osaa hallitun muutoksen. Hostilla ei ole mitään tekemistä metallin, eikä oikeastaan edes rockin kanssa. Bändi on ehättänyt elektronisempien ja popimpien vaikutteiden pariin, mutta identiteettiään se ei ole hukannut. Tuskan ja epätoivon tunnelmat on siirretty uuteen ympäristöön. Sävyiltään Host on tuttua Paradise Lostia.
Hostilla ollaan tekemisissä entistäkin synkempien tuntemusten kanssa. Nothing Sacredin lausahdus "but it seems like its going wrong again, and it feels like its going wrong again" kielii vahvasta elämänkokemuksesta. Asiat ovat menneet siinä määrin pieleen, että parempiin päiviin ei enää uskota, mieli tuomitsee kaiken edessä olevan epäonnistumaan jo valmiiksi. Ja riutumistahan Host on, alusta loppuun. Harbourin toteamus "always pale with despair" kuvaa sanoitusteemojen lisäksi myös Hostin musiikillisia linjoja. Lostin poikia ei juuri hymyilytä.
Host on hieno esimerkki musiikillisesta kypsyydestä. Linjan muutoksen lisäksi levyn biiseissä on selkeä muotti, mutta vaihtelua tapahtuu riittävästi noiden rajojen sisällä. Nick Holmesille Host merkitsee uran parasta laulusuoritusta.
Paradise Lostia syytetään metallisen menneisyytensä polkemisesta. Pidetään kuitenkin mielessä, että homma voi toimia toisinkin päin: tästä levystä innostuneet saattavat tutustua Lostin vanhojen levyjen murisevampaan synkkyyteen. Niiden kolahtaessa hyllyyn voi päätyä enemmänkin metallia.