Vuoden 1996 Parhautta-kokoelman jälkeen ilmestynyt toinen puolitusina Kumikameli-levyjä sirottuu iskevien biisien helminauhana lähes kolmenkymmenen raidan retrospektiiviksi. Progen ja eksentrisen popin muottiin on vuosien kuluessa karaistu enemmän metallia ja kappalevalosten särmissä on karhean punkin suoralinjaisuutta. Sulaa kultaa yhtyeen takomasta biisivalikoimasta on tullut lähinnä Kumikamelin ulosannin dynaamisen liikevoiman ja verrattoman omaperäisyyden ansiosta. Tuhdisti möyryävät riffit eivät orjuuta laulujen sanaleikillistä ilmavuutta.
Tälläkin kokoelmalla bändin vaiheet käydään läpi viimeisimmästä sessiosta varhaisempien suuntaan. Uutta mutta uljasta -osion aloittava Kaidalla tiellä on täydellisen nerokas intro sulan kullan valutukselle, sillä se kasvattaa ovelan riffinsä hiljaisesta hyminästä sulaan hulluuteen ja rähinään. Se saa aikaan sopivan levottoman ja nautiskelevan hytinän, johon kappale toisensa jälkeen antaa suorasukaista lisäaihetta. Parhaita ovat notkeiden bassotusten kuulalaakereilla rullaavat rallit, jotka kompensoivat moniäänisyydessään viehättävän kulmikkaita laulusuorituksia.
