No huh, tässähän on melodisesti sangen sopuisaa powerpoppia, jossa ankarimmat riffijyrinät on kesytetty mehukkaiden sävelkäänteiden paksuiksi alleviivauksiksi. Mitään ei silti ole menetetty, ainakaan lyyrikko Toppo Koposen sanoitusten napakkuudessa, ilkikurisuudessa ja hallitussa raivossa. Laulu on selkeänä pinnalla ja mielikuvat vellovat kirkkaina, oltiinpa myrskyn silmässä Keijusalaman iskiessä tai Talven kylmimmässä päivässä kieli kiinni mattotelineessä. Taas. Jälkimmäisessä on mainiosti mukana Koposen ja kumppaninsa Hyrkäksen ahkeran Tekramütisch-duon instant-musiikin henkeä.
Nyt kun kertosäkeet tuntuvat entistä iskevämmiltä, pitää toki muistuttaa, kuinka äkkiväärästi pop-sävelrakenteetkin saattavat silti venkoilla jytätahtien ja niihin sovitettujen rallatusten välillä. Provosoiva rutistus Väkivalta OK! on suorastaan heleän hilpeä menopala, kun filosofisempi Doppelgänger runnoo ja tikittää kuin turbojuna. Alkulimaa tavoittelee sentään örinämetallin hermohakkuulla vahvennettua estetiikkaa.
Albumi sisältää niin touhukasta aivojen ja fysiikan aktiviteettia, että virkeämpää rokkivirikettä on vaikea kuvitella. Kolmenkymmenen vuoden ja 15 albumin jälkeen Kumikamelilla on kyttyräreservissään vielä runsaasti luomubensaa kulkea vakaasti ja jättää haukkuvat kumikoirat taakseen tienpieleen.
