SEPULTURA: Roorback

Ilmeisesti Sepulturan ura urkenee uudelleen hyvin hiljakseen. Siinä, missä yhtyeen linja oli menneisyydessä tiukasti paikoillaan, yhtyeen nokkamiehen lähdettyä Sepultura oli välillä pahasti hakoteillä. Bändillä ei tuntunut olevan selkeätä linjaa ja toisinaan vaikutti siltä kuin yhtye vain huutaisi tuskaansa ulos.

Eivät ne vaikeudet ole vieläkään täysin takanapäin. Edellistä levyä vaivannut linjattomuus tuntuu edelleen, mutta bändi näyttää saaneen taas juonen päästä kiinni. Roorback on muutamaa edeltäjäänsä selvästi riisutumpi ja punkimpi levy. Ja juuri riisutumpi esillepano osoittaa, että Sepulturassa on kuitenkin hyvästä bändistä kysymys. Se on parhaimmillaan napakka, ja yhtyeen alkuaikojen vihaisia rynnistyksiäkin saadaan jälleen kuulla.

Itse asiassa Sepultura voisi huoletta palata siihen äärimmilleen pelkistettyyn runttaukseen, sillä niissä yhtye on edelleen parhaimmillaan. Olkoon riffi miten simppeli tahansa, Sepultura saa sen toimimaan. Mutta kun jälleen bändi sortuu ylenpalttiseen koristeluun ja kokeiluun. Niiden paikkaa puolustaa sentään se tosiasia, että Roorbackilla kokonaisuus on paremmin hallussa kuin aikoihin.

Roorbackinkaan kohdalla ei ole aihetta ylistyslauluihin, mutta tapahtuneen kehityksen ansiosta voi vain olla aidosti iloinen Sepultura-leirin puolesta. Se enteilee niitä hyviä aikoja, jotka bändillä hyvinkin voi vielä olla edessäpäin.