Swallow The Sun
Like
Inferno-lehden päätoimittajan Matti Riekin ikuistama tositarina Swallow The Sunista kaappaa matkaansa niin lujasti, että sen haluaa ahmia hetkessä. Välillä on kuitenkin pakko pitää taukoa ja vetää henkeä, jotta kykenee jatkamaan tarinaa eteenpäin. Tämä johtuu siitä, että yhtyeen taival on koskettavimpia musiikkiaiheisia kirjoja, joita olen ikinä lukenut.
Jyväskyläläisen doom-yhtyeen 20 vuoden matka sisältää sellaista valojen ja varjojen sekä elämän ja kuoleman tanssia, että sen vangitseminen sanoiksi vaati oikeanlaisen lähestymistavan, jotta sävyt ovat oikeita. Riekki on tehnyt tämän mahdolliseksi kirjaamalla kaiken ylös todentuntuisesti. Sekä lämpimän onnellisesti että kylmän toteavasti.
Kirjan edetessä saa virnistellä niille hykerryttäville sattumuksille, kun bändi eli täyttä elämää. Kirjan lukujen varrella saa myös purra hammasta, kun tosielämän realiteetit toisensa perään asettuivat poikkiteloin bändin matkan varrelle.
Kirjan riipaisevimpien hetkien kohdalla tuli itku, kun suurien tunteiden musiikin luoja, kitaristi Juha Raivio, kertoo siitä, millaista on antaa itselleen lupa rakastaa täysillä ja menettää lähes kaikki mitä rakastaa useammin ja katkeransuloisemmin kuin kenenkään soisi ikinä kokevan.
Tämän kirjan elämän todellisia tarinoita lukeakseen ei tarvitse tietää Swallow The Sun -yhtyettä. Tätä opusta lukeakseen ei oikeastaan tarvitse edes perustaa yhtään metallimusiikista.
Kirja kertoo paljon kuolemasta, mutta vielä enemmän se kertoo elämästä ja rakkaudesta sellaisilla tavoilla, joka saa palaamaan siihen elämän perusajatukseen, että meillä on vain tämä yksi elämä, ja sen yhden ainoan elämän lanka on niin hauras, ettei sitä pidä ottaa itsestäänselvyytenä.
Teksti: Aki Nuopponen
Inferno ja Soundi ovat molemmat Pop Media -kustantamon julkaisuja.
