Chuck Schuldinerin kuolemasta tuli 13. joulukuuta kuluneeksi 20 vuotta. 34-vuotiaana syöpään menehtynyt Deathin laulaja-kitaristi ehti lyhyen elämänsä aikana luoda ja muovata kokonaisen death metal -genren.
Michael Poulsen on kantanut Deathia matkassaan koko elämänsä. Olipa bändinä sitten Dominus tai Volbeat ja kuluipa miten paljon vuosia tahansa, Poulsen löytää itsensä kerta toisensa jälkeen juuri Death-tuotannon ääreltä.
– Death on ja tulee aina olemaan merkittävin ja paras death metal -bändi, hän julistaa kunnioitusta äänessään.
– Chuck on esimerkki muusikosta, joka eli vain lyhyen aikaa, mutta jätti meille suuren perinnön. Ajatelkaa nyt. Vaikka hän olisi tehnyt vain Scream Bloody Gore– ja Leprosy-albumit (1987 ja 1988), hänen vaikutuksensa olisi silti ollut jättimäinen.
– Ikuinen väittelyn aihehan on se, kuka keksi death metalin. Minun vastaukseni on Schuldiner ja Death. Tottakai sitä ennen oli Possessed, jota myös Chuck kuunteli. Jos kuitenkin ollaan oikein musiikkinörttejä, niin Possessed oli hieman liiankin thrashiä ja vasta Deathin debyytillä Schuldiner valjasti yksiin kaikki kuolometallin tavaramerkit.
– Aika harva muusikko voi sanoa keksineensä kokonaisen genren. Vielä harvempi sen ohella myös täysin uuden laulutavan. Kuunnelkaa miltä Chuck kuulostaa Deathin varhaisilla levyillä. Se brutaali voima yhdistettynä veitsenterävään artikulaatioon, jonka ansiosta lyriikoista saa myös selvää, on ihan omaa luokkaansa.
– Yksi asia joka Chuckista toisinaan unohtuu toisinaan on myös se, miten hän muutti koko käsityksemme myös metallilyriikoista. Alussa hänen tekstinsä olivat silkkaa gorea, mutta aika helvetin hienoa sellaista. Spiritual Healingilla (1990) taas kaikki muuttui humanistisemmaksi ja poliittisemmaksi, mikä oli mielenkiintoista.
– Muistan kun näin Spiritual Healingin kannen ensimmäistä kertaa ja ihmettelin, että mistä helvetistä tässä on oikein kyse. Kuultuani lyriikat se kävi täysin järkeen, ja teki kannesta vielä inhottavamman.
– Chuck todella osasi tehdä asiansa selväksi, kertoi suoraan mitä vastaan hän oli ja hänellä oli nuoruudestaan huolimatta ihan oma, moniulotteinen filosofiansa, josta saan uusia oivalluksia tänäkin päivänä.
Poulsen kertoo olleensa todella otettu, kun muutamia vuosia sitten hänestä oli vähällä tulla eräällä tapaa osa Deathin perintöä bändin asioista vielä tänäkin päivänä huolehtivan (juuri edesmenneen, toim huom.) Eric Greifin otettua häneen yhteyttä.
– Kun Eric pyysi minua kirjoittamaan liner notesit Spiritual Healingin uudelleenjulkaisulle, tuntui kuin olisin päässyt tekemään jotain todella merkittävää, hän sanoo.
– Myöhemmin Eric palasi asiaan vielä erikoisemman tarjouksen kera. Hän oli koonnut Death Tribute -keikkojen sarjaa Chuckin kunniaksi ja olisi halunnut minut laulajaksi bändiin. Olisi ollut mahtavaa, jos olisin päässyt örisemään pitkästä aikaa, mutta olin ihan liian kiireinen Volbeatin kanssa sitoutuakseni tuohon projektiin.
– Ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, aloin törmäillä Ericiin säännöllisesti käydessämme Yhdysvalloissa kiertueilla. Kerran Eric tokaisi minulle, että jos Chuck eläisi, hän rakastaisi Volbeatia, koska teemme jotain niin erilaista.
Myös Schuldinerin riffittelyn ja soolojen tyyli teki jo varhain suuren vaikutuksen Volbeat-kippariin myös soittajana.
– Spiritual Healing, Human (1990) ja Symbolic (1995) ovat minulle kolme tärkeintä, ja keskenään täysin erilaista levyä, jotka ovat muuten aivan helvetillisen vaikeita, mutta myös inspiroivan tuntuisia soitettavia.
– Chuckilla tuntui olevan ihan oma tapansa soittaa. Se ei noudattanut mitään normeja, kuten voitte hyvin nähdä hänen sormiensa asennoista otelaudalla. En vieläkään tiedä miten hän kykeni moniin niistä jutuista.
– Saan yhä paljon inspiraatiota Chuckin omalaatuisesta tavasta kirjoittaa melo dioita ja harmonioita. Aika usein demoissani lukeekin työnimissä jonkin pätkän kohdalla ”Se Death-osa”, ja tiedän heti, mistä on kyse.
– Jokaisen ihmisen tulisi kuunnella ainakin kerran elämässään Deathin tuotanto läpi. Pitipä hän metallista tai ei. Chuck Schuldiner oli yksi aikamme suurimmista säveltäjistä, ja hän ansaitsisi saada vielä suurempaa tunnustusta.
Teksti: Aki Nuopponen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 10/21.
