New Yorkin Winter Jazz on alkuvuoden festarikalenterin väkevä tärppi. Muina vuodenaikoina pitkälti Euroopassa ja muualla Pohjois-Amerikassa kiertävät muusikot kerääntyvät kotikaupunkinsa klubeille reilun viikon aikana esittelemään tuoretta musiikkiaan. Tapahtuman pääfokus on ”maraton-illoissa”, jotka ovat nimensä mukaisesti täynnä musiikkia. Toinen vuoden 2023 maratoneista järjestettiin tuttuun tapaan Manhattanilla Lower East Sidella, lauantai-illan megakoonti puolestaan vei kuulijat ensi kertaa Brooklyniin.
Kyseessä oli loistava uudistus. Varsinkin astetta kokeellisemman jazzin painopiste on jo hyvän aikaa ollut Brooklynissä, jossa myös suuri osa sen tekijöistä vaikuttaa asuvan. Samalla musiikillinen fokus tuntuu orgaanisesti eriytyneen, sillä Manhattanin kuuluisissa keikkamestoissa suositaan keskimäärin hieman sovinnaisempia jazzin tyylisuuntia. Manhattanilla on paljon kaistaa ”muusikkojazzille”, eli bändejä ja keikkoja, jotka tuntuvat olevan yksittäisten muusikoiden ponnahduslautoja kohti uusia uramahdollisuuksia. Käsityölaisasenne oman soittimen hallinnassa ohjaa monien tekemistä urallaan eteenpäin bändien kehittelyn sijaan. Standardipainotteisia keikkoja riittää.
Kokeellisemman (ja improvisaatiopohjaisen) musiikin suunnat puolestaan sekoittuvat New Yorkissakin iloisesti esimerkiksi elektronisen musiikin ja akustisen modernin klassisen läikähdellessä jazziin, ja toisinpäin. Brooklynissä löytyy The Owlin ja Barbésin tapaisia keikkapaikkoja, joissa tapahtuu koko ajan uutta ja jännittävää. Toisaalta perjantain vakioslottia saattaa olla kuuntelemassa vaikkapa neljä kuulijaa. Niin tälläkin kertaa, kun seikkailin Winter Jazz -festarin ulkopuolelle kuuntelemaan Barbésiin. Eräs meistä neljästä paikalle eksyneestä yleisön edustajasta oli muuten Suomessakin vankkaa suosiota nauttiva kitaristi Jeff Parker.
Moni paikallinen muusikko jaksaakin aina muistuttaa, että Winter Jazz täysinä pullistelevine klubeineen antaa New Yorkin jazz-skenestä ja varsinkin rohkeamman musiikin yleisöpohjasta epärealistisen ruusuisen kuvan. Täynnä paikat olivat tälläkin kertaa ja välillä joutuu jonottamaan kylmässä Nykin talvi-ilmassa, joten pitkät kalsarit ovat tarpeen. Manhattanin puolella ansiokkaasti uutta seikkailunhaluista jazzia ohjelmoiva Jazz Gallery pullisteli viikonlopun ajan laatunimistä pianisti Kris Davisin Pyroclastic Recordsin showcaseilloissa.
Erityisesti mieleen jäi basisti Eric Revisin kvintetti, jossa liiderin ja iltaa houstanneen Davisin ohella loistivat mainio fonistikaksikko Darius Jones ja Bill McHenry, sekä rumpali Chad Taylor. Puhaltimien eloisa vuoropuhelu ja rytmisektion jämäkkä mutta vapaa svengi takasivat viikonlopun nautinnollisimman keikkaelämyksen.
Yleensä tuppaan Winter Jazzilla etsiytymään itselleni uusien nimien keikoille, tai vähintäänkin tarkastamaan tärppejä, joita en ole ennen kuullut. Tälläkin kertaa skippasin huoletta Makaya McCravenin ja Sun Ra Arkestran kaltaiset ihanuudet ja hakeuduin nousevan nuoren saksofonistin Zoh Amban keikalle Brooklynin National Sawdustiin.
Erikoinen keikkamesta ja Amban musiikki sopivat mainiosti yhteen. Huoneen pitkällä seinällä olleella korkealla lavalla vasta 22-vuotias Zoh Amba ja rumpali Chris Corsano esittivät musiikkia, jota kieltämättä voisi kutsua vaarallisella termillä spiritual jazz. Tennesseestä kotoisin olevan Amban musiikki on vapaata ja voimakasta, Suomessakin useamman kerran vieraillut Corsano puolestaan tunnetaan armottomana pitkän linjan kannuttajana vailla vertaa. Kaksikon energia virtasi suoraan syvälle sieluun.
Sideways-festareille kesällä saapuva Irreversible Entanglements oli oma energinen itsensä, eli täysin veret seisauttava yhteistyömusiikin toismaailmallinen ruumiillistuma. Bändi puhaltaa yhteen hiileen kuin yksi organismi Camae Ayewan (Moor Mother) liekittäessä omaa intensiivistä lavarunouttaan. Musiikin nyanssit virtaavat yhteen rajusta all in -freestä svengaaviin lattarisävyihin. Viesti on väkevää kautta linjan. Pommi!
Joku voivotteli taannoin Helsingin runsasta klubiohjelmaa ja päällekkäisyyksiä, johon toinen henkilö viisaasti totesi: ”Ei New Yorkissakaan kukaan valittele, että onpas paljon kaikkea.” Tämän voi todeta Winter Jazzissa, jossa off-WJF-ohjelma on joka illalle erittäin runsasta ja väkevää.
Tällä kertaa paras ohjelman ulkopuolinen löytö oli Isaiah Collierin ja Michael Shekwoaga Oden duo, joka soitti suitsukkeiden palaessa dj-kuuluisuus Joe Claussellin hallinnoimassa Cosmic Arts -levykauppa-galleriassa. Puolentoista tunnin spiritual-vyöry pulppusi ylitsemme tehden tavallisesta lauantai-iltapäivästä äärettömyyksiin jatkuvan musiikillisen tripin.
Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 2/23.
