Herättääkö yhtye nimeltä For My Pain… muistikuvia? Aivan oikein: se oli Oulussa vuosituhannen vaihteessa alkunsa saanut goottimetallin superkokoonpano, jossa vaikuttivat kitaristit Lauri Tuohimaa ja Olli Pekka Törrö, basisti Altti Veteläinen, rumpali Petri Sankala, laulaja Juha Kylmänen ja kosketinsoittaja Tuomas Holopainen. Muusikoiden taustoilta löytyi Eternal Tears Of Sorrow’n, Embrazen, Reflexionin ja Nightwishin kaltaisia bändejä.
For My Pain… julkaisi tarttuvan ja tunnelmallisen Fallen-debyyttialbuminsa vuonna 2003 – tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Fallenin ilmestymisen jälkeen ei kuitenkaan mennyt pitkään, kun kokoonpano oli jo menneen talven lumia, eikä yhtyeestä ole sen kummemmin juuri kuulunut.
Mutta nyt kuuluu. For My Pain… on aktivoitunut, ja luvassa on tuoretta musiikkia sekä keikkoja. Puhutaan näistä uusista kuvioista tuota pikaa, mutta lähdetään kuitenkin liikkeelle takavuosista.
Altti Veteläinen: – Elettiin 90-luvun loppua, kun ideoin Sankalan Petrin kanssa tunnelmametallia soittavaa sivuprojektia. Aluksi mielessä pyöri My Dying Briden, Anatheman ja kumppaneiden tyylinen ristisiitos, mutta ajatukset lähtivät sitten vähän rönsyilemään. Kohta mukaan tuli tuttuja oululaisia muusikoita, ja kokoonpano alkoi olla läjässä.
– Sitten koitti vuosi 2000, ja pääsimme Eternal Tears Of Sorrow’n kanssa Euroopan-kiertueelle Nightwishin kanssa. Se oli hedelmällinen reissu, sillä naulasimme tien päällä projektin aikataulut lukkoon Tuomaksen kanssa. Kiirettä ei pidetty, mutta vuosina 2001–2002 suunnitelmat etenivät toteutuksen asteelle.
Millaisia ajatuksia Fallen-debyyttilevyn valmistelemisesta nousee mieleen?
Altti: – Lähdettiin tekemään sitä puhtaalta pöydältä, täysin uusien ideoiden kanssa – ja se tuntui hemmetin virkistävältä. Meillä ei myöskään ollut mitään kummempia tavoitteita tai paineita. Ajatuksena oli vaan tehdä laadukas levy hyvien kavereiden kanssa.
Juha Kylmänen: – Fallenin tekeminen oli hauskaa. Sävellystyön, äänitysten tai tuotannon kanssa ei puserrettu mihinkään suuntaan, vaan asiat tapahtuivat luonnollisen itsestään. Jos mietitään vaikka Rapture Of Lust -biisiä, niin sen aihio syntyi iltahämärässä akustisen kitaran kanssa ihan tuosta vain. Kun kappaletta sitten treenattiin koko bändin kanssa, niin sehän tuntui jyräävän kaiken yli. Joku Autumn Harmony taas syntyi studiossa… no, ehkä kymmenessä minuutissa!
Altti: – Nauhoitettiin materiaali Kemin Tico-Ticossa, ja jälkikäteen on muutamankin kerran muisteltu, miten uniikki tunnelma studiossa oli. Toivon mukaan päästään samanlaiseen flow-tilaan uudelleenkin.
Entä millaisia ajatuksia Fallen herättää tänä päivänä?
Altti: – Me oltiin jo aikoinaan varsin tyytyväisiä lopputulokseen, ja kyllähän se toimii tänäkin päivänä. Aika monet muutkin tuntuvat olevan samaa mieltä, sillä palautetta tulee edelleen joka puolelta planeettaa.
Juha: – En syystä tai toisesta kuunnellut levyä vuosikausiin, mutta kun sen äärelle sitten palasin, niin kyllähän sieltä löytyi taianomaisia hetkiä. Jotenkin tuntui myös siltä, että albumin jokaisella biisillä on oma tarinansa. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi se on kestänyt aikaa kohtuullisen hyvin.
Hypätäänpä sitten näihin päiviin, kun For My Pain… on taas aktiivinen. Miten tähän pisteeseen on tultu?
Altti: – Alkuperäinen idea oli se, että For My Pain… on yhden levyn ja muutaman keikan mittainen projekti, jota ei jatketa sen pidempään. Kun vuodet sitten vierivät, mietittiin montakin kertaa, että lähdetäänkö sittenkin toiselle kierrokselle. Ajatuksiin vaikutti vahvasti se, että meiltä jäi aikoinaan monia hyviä ideoita käyttämättä. Ja kyllähän menneiden vuosien aikana syntyi ihan uusiakin aihioita.
– Lopulta tultiin siihen tulokseen, että parinkymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen voidaan aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä ja täysin omilla ehdoilla – ihan kuten silloin aikoinaankin. Sitten vaan lyötiin nyrkki pöytään, että lähdetään työstämään.
Vuonna 2023 yhtyeen kokoonpanossa vaikuttavat alkuperäisestä sekstetistä Altti Veteläinen, Juha Kylmänen, Lauri Tuohimaa ja Olli-Pekka Törrö. Uusina kasvoina mukana ovat kosketinsoittaja Marco Sneck ja rumpali Ari-Matti Pohjola.
– Kysyttiin kaikkia alkuperäisiä tyyppejä messiin. Petri ei kuitenkaan lähtenyt enää leikkiin, sillä hän lopetti rumpujen soittamisen jo vuosia sitten. Tuomaksen kuviot taas ovat kasvaneet sellaisiksi, että käytännön juttujen ja aikataulujen sovittaminen olisi ollut erittäin haastavaa. Sovimme siis, että etsimme uuden kosketinsoittajan. Sitten kävimme läpi muutamia vaihtoehtoja läheltä ja kaukaa, mutta Oulustahan Marco ja Ari-Matti kuitenkin löytyivät.
Miten uusi For My Pain… -materiaali vertautuu Falleniin?
Altti: – Kuten sanoin, mukana on jo aikoinaan syntyneitä ideoita, joten varsin samanlaisissa tunnelmissa mennään. Myös uudet aihiot kuulostavat ihan meiltä itseltämme. Jotain vivahde-eroja voi toki syntyä esimerkiksi siitä, että nuorten miesten ahdistus on vaihtunut keskiikäisten perheenisien epätoivoon… Hah hah!
Juha: – Uusi materiaali on hyvinkin vaihtelevaa, mutta bändi on kautta linjan tunnistettavissa. Toisin sanoen: kun uusia kappaleita alkoi toden teolla syntyä, niin kyllähän puiden lehdet alkoivat kuivua ja maailman värit hävitä. Siis sellaisella ihanalla tavalla!
Miltä bändin aikataulut sitten näyttävät?
Altti: – Alustavan ajatuksen mukaan julkaistaan joitakin singlebiisejä vuonna 2024. Videohommistakin on puhuttu. Katsotaan nyt, millaisiin uomiin lopulliset suunnitelmat asettuvat.
– Myös keikkoja on tulossa, ja orkesterin virallinen paluukonsertti tapahtuu Oulun Kantakrouvissa 3. toukokuuta. Siihen iltamaan tullaan satsaamaan!
Ja vielä viimeiseksi: aikooko For My Pain… toimia nyt pidempäänkin?
Altti:– Mitä olemme aiheesta juteltu, niin kyllähän tämä tuntuu nyt oikealta bändiltä. Toisin sanoen ajatuksena on se, ettei homma jää tällä kerralla yhteen albumiin ja pariin keikkaan!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/23.