Haastattelu: Turpaanvetoa, rilluttelua ja sydänsuruja – Huora-yhtyeen uutuudelta löytyy biisejä joka lähtöön

Laulu- ja soitinyhtye Huoran Anni Lötjönen kertoo Soundissa 3/24 omia ja yhtyeensä kuulumisia. Tässä loppuosa haastattelusta, linkki alkupuoliskoon löytyy jutun lopusta.
11.4.2024 07:00

Maaliskuussa ilmestyy Huoran neljäs albumi Neljä huolenaikaa. Olette promotoineet sitä muun muassa iloisella kesäbiisillä Kesä ja meikä keskellä loputtomalta tuntuvaa talvea.

– Kun miettii nyt näitä sinkkuja, mitä ollaan tehty, niin Timo Lahest oli selkeä, että tämä biisi me halutaan laittaa. Se oli siinä kohtaa valmis ja kuulosti vitun hyvältä. Sanni on muuten hyvin huoramainen biisi, mutta teemaltaan erilainen. Miksei maailma jo muutu? sai ihmiset totaaliseen shokkiin, että mitäs slovareita sieltä on tulossa, ei kai koko levy ole tämmöistä? Kesä ja meikä on huoramaisinta Huoraa, juopottelulaulu. Uusin sinkkubiisi Bonobo on taas perkeleenmoista turpaanvetoa, siinä ei ole mitään hauskaa.

Onko teillä mitään musiikillisia rajoja, minkä puitteissa pitäisi toimia? Kuinka paljon biiseissä on tyylillistä pelivaraa?

– Ainut, mikä me ollaan sanottu ääneen, on että tehdään biisejä, joita me tykätään itse kuunnella ja soittaa. Paavo oli tuota slovaria sävellellyt useamman vuoden, ja se kasvoi ja kehittyi. Sitä yritettiin sorvailla jo kolmannelle levylle, mutta se ei ollut vielä silloin paikoillaan. Mutta sekin biisi tuli vaan siksi, että me nautittiin siitä. Kaikkien genrejen tontille saa mennä, jos se tuntuu meistä hyvältä. 

– Meidän neljän musamaailmoissa on yhteneväisyyksiä, mutta ne on myös erilaisia. Senkin takia levykokonaisuuksissa on ollut variaatiota. Mun mielestä se pitää koko homman mielenkiintoisena. Vapaus pitää olla! Ei haluta joutua nalkkiin. Mulla oli pieni nalkkiolo noiden kolmen levyn jälkeen.

– Tähän neljänteen otin ääneen sanoen ohjenuoraksi, että en kirjoita yhtään poliittista biisiä, kirjoitan ihmisyydestä. No, se ei ole mahdollista, koska politiikka pyörii mun päässä ja se tulee minusta ulos. Mutta haluaisin haastaa itseni kirjoittamaan myös jostain muusta. Jos sieltä tulisikin vaikka rakkauslaulu. Mä käsittelin eroa silloin, kun noita biisejä tehtiin. Se on selkeästi kuultavissa mun sydänsuruihin ja toiselle ihmiselle aiheutettuihin sydänsuruihin liittyvistä teemoista. Siinä on enemmän henkilökohtaisuutta ja ihmisyyttä kuin vaikka kolmannessa levyssä, jossa oli tosi paljon paatosta.

Kolmas albumi Älä luovuta (2022) on teksteiltään kyllä aika synkkä.

– En huomannut sitä itse ollenkaan, kunnes sain palautetta siitä. Ehkä siksi halusin tälle levylle myös sitä happea. Kesä ja meikä on aivan rilluttelubiisi. Halusin tuoda jotain muuta kuin synkkyyttä. Seuraavasta levystä tulee pelkkää doomia, tunnen sen jo nyt.

– Omia voimavarojakin ajatellen on pakko tehdä biisejä, jotka ei ole pelkästään vaikeita esittää. Njet, Vladia on hirveän vaikeaa esittää. Mun pitää keskittyä, mitä ajattelen vaikka keikalla, että mä pystyn siihen laulusuoritukseen. Koska se salpaa mun hengityksen ja saa mut vihaiseksi. 

Millainen fiilis bändin sisällä on lähitulevaisuuden suhteen?

– Keikkakalenteri näyttää helvetin hyvältä. Ollaan jo aloitettu treenaamaan, ja eilen saatiin jopa tulevan rundin aloitusbiisi menemään niin kuin se pitää. Keikan ja tulevan levyn aloitusbiisi on ihan vitun vaikea. Yhtään ei saa huojua. Sitä treenatessa on naureskeltu, että huojuu muuten ihan saatanasti. Toivottavasti rundiin mennessä kaikki tietää miten se menee. Eilen oli treenit ja tuli tosi iso helpotus, kun sen kertsikin meni just eikä melkein. 

– Ihana nähdä taas ihmisiä pitkästä aikaa keikoilla. 

Teksti: Antti Luukkanen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/24.

Lue haastattelun edellinen osa täältä.

Lisää luettavaa