Keskiviikkona 25.4. ilmestyy Soundi 4/2012, jossa Jippu kertoo muun muassa laulujen kirjoittamisesta ja uskonnollisten piirien hyväksynnän saamisen vaikeudesta. Samana päivänä ilmestyy myös Jipun kolmas täyspitkä Väärinpäin lentävät linnut. Nyt Jippu kertoo Soundin lukijoille tarinat ja fiilikset albumin biisien takana. Luvassa naisten välistä rakkautta, hulluutta, päihdeongelmia, Kristusta ja pettämistä Purple Rainin tahtiin.
EVA (NUKUTAAN KIELLETYLLÄ IHOLLA)
– Tarina kahden naisen välisestä puhdistavasta ja hoitavasta rakkaudesta, samalla myös siitä miten voi olla ikävä äitiä. Eva-nimi johtuu siitä, että jo silloin kun Eeva lankesi paratiisissa syömään omenan, ihmisen identiteetti oli saanut monenlaisia muotoja. Laulussa annetaan lupa ihmisen ehkä syvimmälle tarpeelle, riippumatta siitä onko kyseessä mies tai nainen tai kuka tahansa.
– Eva on kaunein nimi mitä mun mielestä on olemassa, ja tämä kappale on lähtenyt mun samaistumisesta Eva Dahlgreniin, joka mainitaankin kappaleessa. Periaatteessa hän on kaikkea muuta kuin äidillinen, jos ajatellaan että hän on lesbo ja miehekästä matskua. Hänessä on vahvuutta ja rohkeutta olla oma itsensä! Lastenkotiaikoina kuuntelin paljon Eva Dahlgrenin levyjä, mutta enää en edes muista kaikkien kappaleiden nimiä, koska ne oli ruotsia.
HENKI JA ELÄMÄ
– Kappale kertoo huumekauppiaasta, jonka tapasin ravintolassa. Mun ei tarvinnut istua sen kanssa samassa pöydässä kuin viisitoista minuuttia, ja tiesin että nyt mun koko henki ja elämä lähtee, jos en tee jotain. Se mieletön lihallinen himo kaikkeen pimeyteen mitä ihmisessä on, sitä mä olen halunnut kuvata! Itse en ajattele järkevästi, heittäydyn aina mukaan pimeyteen.
VÄÄRINPÄIN LENTÄVÄT LINNUT
– Laulussa kuvataan hulluutta. Hirveän kauan taisteltiin siitä, että onko liian rajua sanoa että ”olen matkalla hullujenhuoneeseen”. Mutta laulussa ei tarkoiteta, että olen menossa ambulanssilla Auroraan, vaan sitä kun oman elämän kaaoksesta on tullut oma hullujenhuone.
– Tämä on kirjoitettu äärimmäisten pettymyksien aikana, kun ihmissuhdeharha on muka joku rakkaus ja sitten se kaikki kaatuu. Tämä on todella syntynyt kivusta ja siitä hetkestä, kun ajattelee että en tule millään tavalla rakastetuksi. Se on kuin hulluksi tulemisen kokemus. Ihminenhän tulee hulluksi silloin kun se huutaa että rakasta mua, ja toinen ei vastaa. Ei ole mitään pahempaa. Ei se viha vaan välinpitämättömyys.
KUNINGAS
– Laulu kertoo alkoholismin syvimmästä suosta. Olen alkoholistikodista ja olen itsekin lätrännyt viinan kanssa ihan tarpeeksi. Nyt halusin tehdä biisin miehelle, joka kävelee Kallion katuja, astuu keisarina kapakkaan ja luulee että elämä on nousuhumalaa. Eli olen oppinut nauramaan myös sille rakastamisen kohteelle.
SUOJASSA
– Kappaleen nimi on vaihtunut sata kertaa. Se on ollut Turvassa, Elossa ja sitten siitä tuli Suojassa. Se on levyn ainoa ikäänkuin onnellinen kappale, missä joku yliluonnollinen kauneus saa otteen kahdesta ihmisestä ja tekee niistä parempia. Se on kappale armosta. Siitä armosta, että et ole ansainnut tätä rakkautta, mutta se annetaan silti sinulle. Niissä olosuhteissa enkelit on ansaitsemattomia. Niin mä ajattelen.
HEI ME EROTAAN
– Tämä on totaalinen lyö muna päähän ja seinää päin -tyylinen juttu. Että tästä ei tule yhtään mitään. Sä oot ihan kiva tyyppi ja näytät vampyyrileffan teinitähdeltä ja sun kanssa on kiva pussailla, mutta lopetetaan nyt tämä kaikki ja erotaan. Se on omalla tavallaan traaginen tarina, mutta samalla myös lohdullinen. Aluksi se oli sellainen ”hah hah haa, me erotaan”, kunnes levy-yhtiön Asko Kallonen sanoi, että sä oot liian julma. Mä sanoin että ei siinä ole mitään julmuutta, sehän pääsi irti mun kahleista, mutta mä en päässyt omistani.
VÄÄRIN TEIN (PURPLE RAIN)
– Tämä on taltioitu unelma ja harha sellaisesta rakkaudesta, mikä ei voi koskaan toteutua. En ole ollut mikään Prince-fani, mutta muistan sen hetken, kun baarissa soi Purple Rain ja mä sain katseen eräältä mieheltä, joka oli ihana. Ajattelin että mä kuolen! Sitten me vaan tanssittiin, ja mä tajusin, että ei saatana, sinä tarjosit vain salmiakkia ja minä hullu panin peliin koko elämän. Yksi antaa sulle yhden tanssin, ja sä luovutat kaiken.
– Enää en halua edes kuulla Purple Rain -biisiä.
KOTONA TAAS
– Katumuslaulu siitä, että voi kun olisin tehnyt kerrankin elämässäni jotain oikein, mutta taas tein kaiken väärin. Se on sävelletty itkien ja hirvittävässä tuskassa mun kasvattiäidin pianolla. Siinä alkaa jo tulla esiin elämän realiteetit, siinä on sattunut oikeasti. Se ei ole mitään pillipiiparijuttua.
ONNETON MORSIAN
– Tämähän on tosiaan käännösversio Robert Plantin ja Alison Kraussin Sister Rosette Goes Before Us -biisistä. Suomenkielinen teksti käännettiin englanniksi nimellä Bride Of Sorrow ja lähetettiin Amerikkaan luvan saantia varten, ja mä jännitin vatsa kippurassa että hyväksytäänkö se. Englantilainen versio mun tekstistä oli niin korni, se kuulosti lähinnä joltain Nightwishin biisiltä. Nightwish on siis jees, mutta mä tarkoitan että Bride Of Sorrow kuulostaa Dracula-laululta.
– Onneksi teksti hyväksyttiin, ja tämä on ollut mulle taiteilijana haastava ja tärkeä laulu. Olen saanut siihen alkukantaista runoutta, lyyrisyyttä ja kaunista kantria, mitä mä rakastan. Se on yksi parhaita musiikin lajeja, ja mun ensimmäisellä levyllähän oli aika paljon niitä sävyjä. Olen nytkin pyrkinyt tuomaan teksteihin vaikutteita kantrista. Sunnuntaisin mennään kirkkoon, mutta joka päivä ollaan myös kännissä, petetään ja hajotaan. Sad song! Mutta silti täynnä voimaa!
INHOAN SINUA
– Tämä on ihan sitä itseään, fuck you! Siinä ei ole mitään sen kummempaa. Mun tunteet on voimakkaita, ja niitä ne miehet alkaa vääntää. Ja naiset ja ketkä tahansa. Ne kyllä ailahtelee ja kun kuppi kellahtaa nurin, sitten se menee nurin.
– Mä näytän tunteeni, mutta mun miehet piilottelee niitä. Se on ärsyttävää. Niitä pitää aina heittää jollain lautasella ennen kuin ne alkaa puhua.
HALUUN UNOHTAA RAUHASSA
– Tämä on tavallaan viimeinen jäähyväinen rakkaudelle, jota ei voi koskaan saada. Elämän realiteetit tulee pintaan ja kappale on täysin alaston.
– Tämä oli alun perin gospel-sävellys ja siinä laulettiin että ”anna Jeesus mulle voimaa taistella”. Mutta Asko Kallonen sanoi, että jätetään se Jeesus pois, niin me voidaan laittaa tämä levylle. Joten me jätettiin Jeesus pois ja laitettiin tilalle ”joku”. Mutta minulle se on tietenkin Kristus.