Irlantilainen indie rock -lupaus Inhaler on ollut pystyssä pitkään ainakin ottaen huomioon, minkä ikäisiä bändin jäsenet ovat. Laulaja-kitaristi Elijah Hewson, 23, basisti Robert Keating, 22, ja rumpali Ryan McMahon, 23, aloittivat soittamisen yhdessä jo 2012 hädin tuskin yläasteikäisinä, ja nykyisen muotonsa ja nimensä Inhaler löysi vuonna 2016, jolloin Josh Jenkinson, 23, liittyi kokoonpanoon.
– Ensimmäiset vuodet minä, Rob ja Eli vain soitimme erittäin huonoja covereita pitämiltämme bändeiltä, kuten Pixiesiltä, Nirvanalta ja Joy Divisionilta. Asiat rupesivat kunnolla etenemään, kun saimme houkuteltua Joshin mukaan toisesta bändistä kertomalla, että aiomme tehdä Joy Divisionin, The Stone Rosesin ja The Smithsin kaltaista musiikkia, rumpali McMahon sanoo ja lisää pian ironisesti:
– Taisimme vähän valehdella Joshille, koska emme mielestäni kuulosta miltään noista bändeistä.
Nimi Inhaler valikoitui itseironisesti laulaja Hewsonin astman vuoksi.
– Alun perin vitsillä keksitty nimi jäi elämään, koska on niin vaikea päättää nimeä, josta kaikki pitäisivät yhtä lailla. Inhaler oli ensimmäinen, josta olimme samaa mieltä, Hewson sanoo.
Bändin uran vuosien aikana Hewson, Keating, McMahon ja Jenkinson ovat kasvaneet teini-ikäisistä nuoriksi aikuisiksi. Mutta jos Inhalerin jäseniltä kysytään, bändin uran edistäminen on tarkoittanut sitä, että ikätoverit ovat aikuistuneet, kun taas he ovat ”jumittuneet paikalleen”. Aikuistuminen on jäänyt paussille.
– Tuntuu, että nuorempina aikuistuimme hyvin nopeasti ja sitten pysähdyimme niille sijoilleen. Kotiin tullessa tuntuu oudolta, koska kaikilla kavereilla on oikeat työpaikat ja he ovat valmistumassa yliopistosta, kun taas me olemme näiden vuosien ajan vain soittaneet musiikkia, Jenkinson pohdiskelee vahvalla dublinilaisaksentillaan.
”Olemme huonoja päättämään, milloin biisi on valmis”
– Toista albumia tehdessämme meillä oli enemmän aikaa tehdä sitä yhdessä. Teimme levyn ”perinteisempään tyyliin” viime vuoden aikana, kun taas ensimmäistä levyä teimme monien vuosien ajan. Nopeampi aikataulu ja oikea työskentely levyn tekemiseksi johti parempiin tuloksiin, basisti Robert Keating sanoo bändikaverien kompatessa ryhmäpuhelussa.
Levy ei kuitenkaan syntynyt tuosta vaan: studiossa tehtiin pitkiä päiviä töitä pään raapien. Erimielisyyksiltäkään ei vältytty studiossa.
– Kun yrittää tehdä jotain hyvää, niin totta kai ihmiset ovat joskus eri mieltä asioista. Uskon, että se on vain terveellistä, eikä levy olisi ilman sitä niin hyvä kuin se on, Elijah Hewson kuvailee puheessaan pientä markkinahenkeä.
– Olemme huonoja päättämään, milloin biisi on valmis, vaan viemme sen aina niin pitkälle kuin on mahdollista. Tämä oli todellakin vaikea toinen albumi, mutta lopputulos on mielestäni kaiken sen vaivan arvoinen, McMahon sanoo.
Omiksi suosikeikseen levyn kappaleista nelikko vastaa eri nimiä. Kitaristi Jenkinson nimeää Valentinen, rumpali McMahon päätöskappale Now You Got Men, laulaja Hewson So Far So Goodin, basisti Keating Just To Keep You Satisfiedin.
– Hyvä top nelonen, monipuolisia valintoja, kokoonpano kehuu toisiaan kukin omista kodeistaan käsin.
McMahon kertoo, että Now You Got Men nauhoittamiseen liittyy hänen suosikkihetkensä levyä tehdessä.
– Se oli todella spontaani ja vaivaton biisi, joka kirjoitettiin vain parissa tunnissa studiossa. Se oli mahtava tunne ja kappale on valtavan kokoinen, olemme sillä lähimpänä Nirvanaa kuin koskaan aiemmin, rumpali fiilistelee.
Ei mene hetkeäkään Nirvanan mainitsemisesta, kun joku bändin jäsenistä päätyy palauttamaan McMahonin maan pinnalle. ”Eihän se kuulosta yhtään Nirvanalta”, toteamus kuuluu. On helppo tulkita, että kyseessä kaverillinen vittuilu, tai banter, kuten tätä hyväntahtoista sohaisua voisi englanniksi kuvata.
– Omalta osaltani Just To Keep You Satisfied vie minut sellaisiin tilaan, johon harva biisi onnistuu. Niin kuin voisin elää kappaleen mielessäni. Ja siinäpä se, basisti Keating pohtii.
Vaikka nelikko mainitsee usein Joy Divisionin, he eivät osaa sanoa, mikä yksi artisti olisi vaikuttanut Inhalerin soundiin vuosien varrella eniten.
– Nykyään meillä on yhä vähemmän käsitystä, mistä olemme saaneet innoituksemme. Ja oikeastaan parempi, ettei sitä ajattele niin paljoa, kunhan toimii spontaanisti. Se on ehkä enemmän muiden päätettävissä, Hewson sanoo.
– Voimme nimetä paljon asioita, miltä emme kuulosta, rumpali McMahon toteaa vitsaillen väliin mainiten esimerkkinä George Michaelin ja Spandau Balletin.
Jättiläisen harteilla, vaan ei varjossa
Mikäli Inhalerin laulaja Elijah Hewsonin nimessä, äänessä tai kasvoissa on jotain tuttua, siihen on syynsä. Elijah nimittäin on U2-laulaja Paul ”Bono” Hewsonin kolmanneksi vanhin lapsi, ja kun yhteyden ymmärtää, huomaa nuoren solistin tyylissä selviä – kenties verenperintönä saatuja – piirteitä.
Brittitabloidit sekä saariston musiikkilehdistö ovat ottaneet kaiken irti laulajan kuuluisasta isästä, ja monet Inhaler-jutut tuntuvatkin keskittyvän sukulaissuhteisiin enemmän kuin itse musiikkiin. Inhalerin brittiedustajat pyysivätkin ymmärrettävästi, ettei tämän haastattelun yhteydessä kysyttäisi Bono-aiheisia kysymyksiä.
Nepo babystä, eli kuuluisan vanhemman kuuluisasta lapsesta, on tullut viime vuosien aikana leima, joka on lyöty monen – jo omien taitojensa puolesta lahjakkaan – taiteilijan otsaan. Oli lahjakkuus kannustavan ympäristön tai geenien edistämää tai ei, on täysin ymmärrettävää, että kuuluisien taiteilijoiden lasten menestys herättää kritiikkiä, kysymyksiä ja jossain määrin kateuttakin tiukasti kilpailuilla aloilla.
Elijah vaikuttaa itse suhtautuvan isänsä kuuluisuuden taakkaan vitsaillen. Irlannin Independentin haastattelussa laulaja on tokaissut muun muassa, että ”Bono on oikeastaan aika pieni, kun hänet tapaa. Minulla on suurempi varjo kuin hänellä.”
Hewson on myös aiemmissa haastatteluissa sanonut, ettei Bono-isä ollut alkujaan niin innostunut poikansa suunnitelmista lähteä musiikkialalle: ”He halusivat minun menevän opiskelemaan, niin kuin kaikki muutkin vanhemmat.”
Bono puolestaan kertoi Surrender-elämäkerrassaan (2022) pitävänsä ”huikeana ja koskettavana nähdä, kuinka Elijah kykenee toteuttamaan musiikillista visiotaan.” ”Kyllä hän joskus kysyy neuvoja, ja olen sanonut, että kadehdin hänen luonnollisuuttaan lavalla samoin kuin sen ulkopuolella. Ja että sellainen luontevuus omissa nahoissa on houkuttelevinta, minkä yleisö voi esiintyjissä nähdä”, Bono kuvailee kirjassaan niin kuin aidosti ylpeä isä vain voi.
Mestarien mukana areenoilla
Inhalerin toinen albumi Cuts & Bruises näki päivänvalon helmikuussa, ja keväällä yhtye on suuntaamassa lämmittelijäksi Arctic Monkeysin areenakiertueelle Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan. Nuorukaisten jalkoihin sovitellaan isoja kenkiä.
Inhaler ei ole ensimmäistä kertaa hyppäämässä Arctic Monkeysin karavaaniin, sillä yhtye on ennättänyt keikkailla indie-legendojen kanssa aiemmin muun muassa Istanbulissa. Hewsonin mukaan ensimmäinen keikka Arctic Monkeysin lämmittelijänä oli suorastaan outo, koska Inhalerin jäsenet ovat kuunnelleet ja fanittaneet sheffieldiläisyhtyettä jopa 9-vuotiaista pojista lähtien.
– Jos tuleva kiertue on yhtä hyvä kuin aiemmat keikat, olemme onnemme kukkuloilla. Viime elokuussa, kun soitimme heidän kanssaan muutaman keikan, jokainen ilta oli hieno: emme malttaneet odottaa oman keikkamme loppua, että pääsisimme fiilistelemään heidän show’taan. He ovat todella mestareita omassa taiteessaan ja olemme otettuja, että pääsemme kiertämään heidän kanssaan, Hewson kuvailee.
Areenat tuntuvatkin sopivalta ympäristöltä Cuts & Bruisesille, jonka edustama, hetkittäin jopa epämuodikkaalta tuntuva kitararock ammentaa 1980-luvun post-punkista ja alternative rockista kääntäen irlantilaisen haikeutensa positiiviseksi. ”You can try to shoot me down, you can never shoot me down”, kuten Hewson laulaa Valentinella.
Inhaler saapuu esiintymän Helsinkiin kesäkuun loppupuolella Kaisaniemen puistossa järjestettävälle In The Park -festivaalille, jossa nähdään heidän lisäkseen Liam Gallagher, Ismo Alanko sekä Billy Idolin Generation Sex. Viime kesänä yhtye soitti Ilosaarirockissa.
Eniten nelikko kertoo odottavansa kuluvalta vuodelta etenkin sitä, että he pääsevät ottamaan esikoislevynsä lisäksi keikkojen settilistoille uusia kappaleitaan.
– Nyt meidän ei tarvitse tehdä uutta levyä kiertämisen ohessa, vaan voimme nauttia vaan kiertämisestä ilman, että olemme koko ajan burnoutin partaalla. Tänä vuonna voimme ottaa iisisti, Elijah Hewson toivoo.
– Niin iisisti kuin kiertävät muusikot pystyvät, Josh Jenkinson toteaa perään naurua äänessään.
Teksti: Mirko Siikaluoma
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/23.