Paul McCartney, Paul Muldoon: Elämä & sanat, osat 1 ja 2
(Bazar Kustannus)
.
Paul McCartneyn vuosia kaavailtu elämäkerta toteutui lopulta, kun muusikko suostui istumaan runoilija Paul Muldoonin haastateltavaksi. Muldoonin kirjaamien keskustelujen pohjana toimi 154 laulutekstin valikoima 1950-luvun lopulta nykypäivään. Kappalekohtaisten muisteluiden kautta avautuu satunnaisia vinjettejä lauluntekijän uraan, työtapoihin ja tuntemuksiin.
.
Valittu lähestymistapa tuntuu alkuun raikkaalta. Kahteen kirjaan jaettu Elämä & sanat ei kaivaudu biisien syntyhistoriaan beatlefiilin pedanttiudella, vaan McCartney kuljettaa tarinaa vähemmän tunnetuille sivu-urille tai omistaa vaikkapa Blackbird-osion 1960-luvun kansalaisoikeustaisteluille. I Saw Her Standing Theren yhteydessä hän ei muistele Hampurin rokkiklubeja, vaan kotona kuultua 1900-luvun alun kevyttä viihdemusiikkia ja peruskoulupohjalta omaksuttuja Shakespearen sonettien riimityksiä. Näihin pikkuvanhoihin varhaisvaikutteisiin palataan useasti ja ne ovat oleellista taustoitusta McCartneyn taiteilijaprofiilin ymmärtämiseksi.
Välillä McCartneyn vapaa assosiaatio harhailee luvattoman kauas aiheesta. Vaikea sanoa, ovatko hänen rakentamansa puuliitoksinen pöytä, lampaankeritsemisennätykset tai myhäilyt hieromalaitoksissa käymisestä kaiken painomusteen arvoisia. Wingsin uraa käsitellään pintapuolisesti, muutto maalle Lindan kanssa on ainakin tusinan luvun aiheena. Käänteitä 1990-luvulta nykypäivään kirja korkeintaan raapaisee.
Myös perinteistä Beatles-kronikkaa on toki mukana, ja sitä on paljon. Lukemattomia kertoja kuullut anekdootit toistuvat aakkosittain järjestetyssä teoksessa vieläpä useaan kertaan. Kronologinen eteneminen olisi ollut perusteltua, sillä nyt lukukokemus vastaa vähän kuin The Beatles Bible -sivuston artikkeleiden selailua satunnaistoiminnolla.
On kiusallista, että McCartney tuntuu usein vain toistavan ja auktorisoivan tarinoita, jotka aiemmin on kerrottu muiden suulla. Sellaisiakin, joista hänellä ei ole omia muistikuvia. Legenda on sisäistänyt hänestä kirjoitetun legendan. Tämän kokoluokan muistelmateoksessa isoin ongelma on Muldoonin toimitustyö, joka on suurpiirteistä, kohteensa arvailuihin luottavaa ja kritiikitöntä. Faktantarkistusta olisi kaivattu lukuihin, joissa tapahtumat tuntuvat heittävän usealla vuodella. Vähintään toimittaja olisi voinut täydentää puuttuvia listasijoituksia tai edes roudari Mal Evansille sukunimen.
Elämä & sanat on varmasti tarkoitettu kepeäksi henkilökohtaiseksi anekdoottikokoelmaksi, eikä Mark Lewisohn -tason yleishistoriikiksi. Se ei edes yritä piirtää kokonaiskuvaa kohteensa tuotannosta, sen mittakaavasta ja kontekstista popin historiassa. Kirjan esipuhe on kuin kömpelö jälkilisäys, yritys nivoa langat yhteen ja vetää ylisukupolvisia yhtenäisyyksiä irlantilaisiin juuriin ja kulttuuritaustaan. Tämänkin Muldoon tekee suoraan haastatteluista referoiden.
Tuntuu hieman erikoiselta, että mittavan, lukuisilla valokuvilla ja muistivihkosivujen reproilla varustetun laitoksen lähtökohta ovat juuri tekstit. McCartney ei ole koskaan profiloitunut erityisen kiinnostavana lyyrikkona ja monien sanoitusten arkipäiväisyys ennen taustojen avaamista suorastaan puuduttaa. Lopulta niihin kuitenkin sisältyy kirjan valaisevin elämys: 900 sivun jälkeen huomaan arvostavani McCartneyn hillittyä ja hyvin aseteltua lyriikkaa uudella tavalla. Kuvataiteista, teatterista ja musiikin historiasta kiinnostunut kirjatoukka-beatle ei koskaan ole yrittänyt briljeerata, vaan on jopa kätkenyt osaamisensa näennäisen yksinkertaisiin, perinnetietoisiin laulelmiinsa.
Joni Kling