On helmikuun loppupuoli 2003. Metallican lähihistoriasta löytyy sekasortoinen sivujuonne jos toinenkin – St. Anger -albumin kivulias tekoprosessi, laulaja–kitaristi James Hetfieldin alkoholivieroitus, basisti Jason Newstedin ero, ristiriitaisia reaktioita herättänyt Napster-tapaus ja niin edelleen – mutta hiljalleen aurinko alkaa taas valaista San Franciscon metallijätin maailmaa.
Erityisellä tavalla niin yhtyettä kuin miljoonia fanejakin lämmittää se, että Metallican kokoonpano on taas lukossa. Hetfield, rumpali Lars Ulrich ja soolokitaristi Kirk Hammett ovat nimittäin pestanneet bändin uudeksi basistiksi muun muassa Suicidal Tendenciesin ja Ozzy Osbournen soolobändin riveissä väkeviä kannuksia keränneen Robert Trujillon (tai siis Roberto Agustín Miguel Santiago Samuel Trujillo Veracruzin, mutta ehkä käytämme tässä yhteydessä tuota lyhyempää versiota).
– Olin saanut vain päivää tai paria aiemmin vahvistuksen, että Metallica todella haluaa minut riveihinsä, Trujillo muistelee nyt kahden vuosikymmenen takaisia aikoja.
– Olin kotona Los Angelesissa, ja minun oli tarkoitus syödä vaimoni Chloen kanssa. Kello oli suunnilleen viisi iltapäivällä. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Se oli Lars Ulrich, ja hän meni suoraan asiaan: ”Rob, pahoittelut, unohdimme ilmoittaa sinulle… Meillä on huomenna valokuvaussessio, ja sinunkin pitäisi ilmestyä pelipaikalle, kun nyt olet yhtyeen virallinen jäsen”. Sitten Lars lisäsi, että Losista lähtee lentokone San Franciscoon vajaan kolmen tunnin päästä. Että pääsetkö tulemaan? Tajusin heti, että minulla on puolisen tuntia aikaa, ja sitten täytyy olla jo liikkeessä. Siinä jäi päivällinen höyryämään lautaselle, mutta ehdin kuin ehdinkin koneeseen.
Oaklandin lentokentällä Trujilloa vastassa oli Hetfield komealla valkoisella autollaan. Kyydissä istuivat Ulrich ja Hammett.
– Aikamoinen vastaanottokomitea siis! Bändin sisäiset kuviot olivat olleet enemmän tai vähemmän levällään edeltävinä vuosina, ja hymyilinkin autoon istahtaessa, että milloinkahan nämä kaverit ovat viimeksi olleet ajelulla keskenään? Sitten menimme porukalla oluelle, ja kun tuopit jysähtivät pöytään, tajusin konkreettisesti yhden jutun: minun elämäni ei tule enää koskaan olemaan entisellään. Ja se tuntui mahtavalta!
Niistä ajoista on nyt vierähtänyt melko tarkalleen kaksikymmentä vuotta.
– Lars naurahti aikoinaan, että jos päätät hypätä Metallican kyytiin, saat huomata junan jyskyttävän melkoisella vauhdilla. Se oli toki sanomattakin selvää, mutta en silti etukäteen tajunnut tämän kyydin todellisia mittasuhteita. Taakse jääneet vuodet tuntuvat melkein silmänräpäykseltä.
– Kun liityin Metallicaan, kaikki tutut ja tuntemattomat toki onnittelivat minua suu vaahdossa. Samalla jotkut tuntuivat ajattelevan, että ”se on sitten siinä, nyt voit nauttia leppoisasta loppuelämästä”. Minun näkökulmasta katsottuna tilanne puolestaan oli sellainen, että käteni olivat yhtäkkiä täynnä duuneja. Metallica oli juuri nauhoittanut St. Angerin, mutta minä en ollut mukana levyn studiosessioissa, joten jouduin ensitöikseni opettelemaan tämän 75-minuuttisen albumin alusta loppuun. Se oli tietenkin vasta alkua, sillä Metallican diskografiasta löytyi jo tuossa vaiheessa seitsemän varsinaista studioalbumia ja vino pino Garage Inc. -kokoelman kaltaisia isoja kokonaisuuksia. Opeteltavaa ja hahmoteltavaa riitti yllin kyllin.
Kuuma kesä
Kun hyppäsit Metallican kelkkaan, olit todennäköisesti valmistautunut melkein mihin tahansa. Tuskin silti siihen, että eräänä päivänä tulet soittamaan ja laulamaan Kuuma kesä -kappaleen yli viidenkymmenen tuhannen hurraavan suomalaisfanin edessä.
– Niinpä! nauraa Trujillo.
– Nämä Kirkin kanssa työstämämme ”doodlet” olivat mahtavia juttuja, ja fanit tuntuivat rakastavan meidän sekoilujamme. Kaiken huipuksi koko homma alkoi melkein vahingossa… Minun ja Kirkin oli määrä soittaa jollakin keikalla joku duettojuttu, ja päätimme sitten esittää jonkun Metallican harvinaisemman biisin. Kun sitten ryhdyimme tuumasta toimeen, siinä kävi tietysti niin, että yleisö alkoi odottaa Jamesin ja Larsin liittyvän mukaan biisiin. Homma ei siis toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Sitten kiertue saavutti Amsterdamin, ja joku heitti ilmoille idean hollantilaisyhtye Golden Earringin versioimisesta. Innostuimme ajatuksesta, ja sehän muuten toimi! Kun aloitimme Radar Loven, jengi diggasi siitä todella paljon. Tajusimme löytäneemme kiintoisan polun alkupään, ja lähdimme katsomaan, mitä matkan varrelta löytyy… No, sieltä on sitten löytynyt vaikka mitä.
Se vanhoista ajoista. Millaista on olla Metallican jäsen vuonna 2023?
– Henkilökohtaisesti nautin bänditouhuista enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tunnen löytäneeni oman paikkani tästä kollektiivista ja minulla on päivästä toiseen lämpimän kotoinen fiilis. Vaikka tämä kuulostaakin kliseeltä, niin Metallica-yhteisö on minun toinen perheeni, kuvailee Trujillo.
– Metallicassa on neljä tyyppiä, ja me olemme ihmisinä varsin erilaisia. Eräs hienoimpia juttuja tänä päivänä on se, että olemme löytäneet oivallisen tasapainon, ja melkein enemmän kuin Metallican jäseniä, olemme älyttömän hyviä ystäviä keskenämme. Nykyään kykenemme puhumaan vaikeistakin asioista avoimesti, eikä ongelmia yritetä lakaista maton alle. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, mutta aika ei ole mennyt hukkaan!
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 4/23.
