Metallican maineikas debyyttialbumi Kill ’Em All juhlii nelikymppisiä muutaman kuukauden kuluttua. Kun levy ilmestyi heinäkuussa 1983, kuulolla oli myös tuolloin 18-vuotias Robert Trujillo.
– Kill ’Em All oli ehdottomasti käänteentekevä julkaisu. Niin olivat toki myös Ride The Lightning (1984) ja Master Of Puppets (1986). Niihin aikoihin ei ollut epäilystäkään, mikä bändi oli raskaan musiikin tärkein suunnannäyttäjä, Trujillo muistelee.
– Basistin näkökulmasta katsottuna Kill ’Em Allin instrumentaali (Anesthesia) – Pulling Teeth oli aivan mieletön juttu. Se oli nuorelta Cliff Burtonilta niin järkyttävän kova musiikillinen lausunto, etten suoraan sanoen tahtonut aluksi uskoa kuulemaani!
– Kannattaa muistaa, että basso raskaan musiikin instrumenttina ei tuolloin ollut esillä kovinkaan hyvin. Toki poikkeuksia löytyi, mutta yleinen mielikuva oli se, että kitara johtaa joukkoja ja basso seuraa uskollisesti perässä. Mitäpä tapahtui sitten eräänä päivänä? Esiin astui tämä nuori tappavan kova yhtye, ja heidän basistinsa tuntui olevan täysin tasavertaisessa asemassa kitaristien kanssa. Tämänkin vuoksi Kill ’Em All oli minulle – nuorelle muusikon urasta haaveilleelle tyypille – äärimmäisen tärkeä levy.
– Eräs Metallica-urani huikeimpia juttuja osui kesään 2013, kun esitimme Kill ’Em Allin kokonaisuudessaan Orion-festivaalilla levyn kolmekymppisten kunniaksi. Se oli unohtumaton kokemus, ja (Anesthesia) – Pulling Teethin soittaminen elävän yleisön edessä oli todella tunteellista. Ja niin, Cliffin isä Ray Burton sattui katsomaan keikkaa lavan sivulta…
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko artikkeli Soundista 4/23.
