”Minkä takia ollakseen kiinnostava pitää olla seksikäs tai mystinen?” – Kanerva laulaa ylpeästi lapsiperhearjesta

Jos ajattelee popmusiikin olevan suuria tunteita ja eskapismia, tarjoaa laulaja-lauluntekijä Kanervan kolmas albumi hieman pureskeltavaa. Perijät-levy on syntynyt artistin oman elämäntilanteen inspiroimana. Antti Luukkanen haastatteli artistia Soundiin 3/22.
21.4.2022 15:48

Korona-ajan iskettyä päälle Kanerva Salomaa sai juuri toisen lapsensa. Hetken aikaa biisintekijäminä hänessä joutui ihmettelemään, mistä lauluja nyt syntyisi, vaikka vastaus oli koko ajan hänen ulottuvillaan. Ympäröivästä arjesta tietenkin.

Kun maailma meni säppiin, niin aikaa itsetutkistelulle on varmaan ollut yllin kyllin?

– Ei mulla ole ollut aikaa mun omille ajatuksille. Perijät-biisiin kirjoitin, että ”ja mun omat ajatukset/en muista minne ne laitoin”. Arki on ollut aika hektistä. Olen tosi ylpeä itsestäni, että olen tehnyt levyllisen musaa. Kun katson taaksepäin, niin ihmettelen, missä välissä mä olen tehnyt ne biisit, Kanerva hämmästelee.

– Sitä ottaa hetken sieltä täältä. Pitää päästä sellaiseen tilaan, että keskustelee alitajuntansa kanssa. Aina kun pääsi siihen rauhaan, niin piti lopettaa.

Vaikka höttöisiä kielikuvia ja elämää suurempia tunteita ei olekaan luvassa, on lopputulos kaikkea muuta kuin tylsä. Levyn detaljit ovat hienovaraisia ja levyn pehmeä ja inhimillinen tuotanto on sekin voimavara. Perijät kuulostaa pakottomalta.

Niin, ihan kuin laulaja tarinoisi omasta elämästään.

– Olen tehnyt biisit kitaran kanssa. Sitten mulla on ydinryhmä, jonka kanssa ne on sovitettu. Thomas Rönnholm soittaa rumpuja ja Hannu Pikkarainen bassoa ja kitaraa. Pekka (tuottaja Pekka Nisu) soitti päälleäänitysvaiheessa jotain juttuja. Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin se kantaa. Ei tarvitse aina ylituottaa. Fiilis ja lämpö tulee muutenkin esiin. Etukäteen minun ja Pekan ajatus oli, että pidetään se yksinkertaisena. Ei liikaa kamaa.

Isoista asioista laulaminen on Kanervan mukaan sekin aivan ok, mutta siinä on omat sudenkuoppansa. Ympäröivää maailmaa alkaa miettiä liikaa, kun yrittää olla ajankohtainen. Peli on menetetty, jos asiaa joutuu ylipäätään edes miettimään.

– Mä olen siinä mielessä vähän änkyrä, että jos koen, että muut menee tonne, niin mun pitää mennä tänne. Se on aina ollut mun luonteessa, artisti avaa ajattelumaailmaansa.

Ylipäätään Kanervan mukaan hyvässä laululyriikassa pitää olla samaistumispintaa.

– En edes tykkää niin paljon sellaisista teksteistä, jotka jää liian auki ja joista joudun miettimään, että mistä tää kertoo. Arvostan taidolla tehtyjä suomalaisia laulutekstejä, joissa se ajatus on kirkas.

Toinen epätyypillinen kulma Kanervan musiikissa on siitä huokuva ylpeä elämänkokemus. Hän halusi uuden levyn ilmestyvän 40-vuotispäiviensä aikaan, mikä kuulostaa kannanotolta itsessään.

Voi sanoa aikojen hyvällä tavalla muuttuneen, kun suomalainen naisartisti voi tänä päivänä korostaa sitä, että ei ole enää aivan nuori. Ei tarvitse väkinäisesti pukea nuoren ja menevän artistin imagoa ylleen, vaan voi olla oma itsensä.

– Tää on just nyt sitä mitä mä elän. Tuli oikein härnäävä olo, että tasan tarkkaan teen näin, vaikka se olisi jonkun mielestä ikävystyttävää. Sanoin levyn kannet tehneelle ja sen valokuvat ottaneelle Nora Niemispellolle, että mun pitää olla kannen kuvassa keittiössä. Sanoin, että laita sinne kuvan kollaasiin mahdollisimman paljon kaikkea lapsiperhekamaa. Ei verhota mitään mystiikkaan. Jos suomilyriikassa mainitaan imurointi tai lastenvaatteiden ja lelujen noukkiminen, niin onhan se ollut tietoinen päätös.

Kanerva on näppärästi kääntänyt asetelman itselleen edulliseksi tuomalla sen esiin, mutta murroksen aika on koittamassa yleiselläkin tasolla.

– Minkä takia ollakseen kiinnostava pitää edes olla seksikäs tai mystinen? Kyllä mua ärsyttää kaikki nuo ikäjutut. Että pitäiskö tässä nelikymppisenä siirtyä eläkkeelle? Sanoin edellisessä haastattelussa, että suomalaisessa musakentässä on monta suunnilleen mun ikäistä naista – Paula Vesala, Anna Puu, Jenni Vartiainen. Mitä se tarkoittaa, kun kukaan heistä ei ole jäämässä nyt eläkkeelle? Odotan kiinnostuksella, millaisia tarinoita he rupeavat kertomaan.

Teksti: Antti Luukkanen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/22.

Lisää luettavaa