Kun 1960-luvulla tallennettu salaperäinen filmi löysi tiensä nykypäivän musiikkivideoon – Wedding Crashersin uutuuden tarina on kuulemisen arvoinen

Wedding Crashers
Kuva: Miro Palokallio

Monesti musiikkivideoilla ei ole mitään sen kummempaa tarinaa kuin että ”kappaleeseen piti tehdä jotain halvalla ja tällainen saatiin”. Tällä kertaa on kuitenkin vähän erilainen tilanne.

Soundin verkkosivuilla saa ensi-iltansa Wedding Crashersin uuden Good Man -singlen musiikkivideo, jonka tarinaan liittyy yhtyeen mukaan huomattavasti enemmän käänteitä. Tiivistettäköön, että kuvioon kuuluu niin 1960-luvulla tallennettu ja unohduksiin jäänyt filmikela, erinomaisen ennakkoluulotonta salapoliisityötä kuin huomattavan paljon eriskummallista sattumankauppaakin.

Tarina on sen verran lennokas ja kääneitä täynnä, että annettakoon yhtyeen itsensä kertoa se kokonaan. Katso teos alta ja lue laulaja-kitaristi Esa Pottosen selvitys videon syntyyn johtaneista tapahtumista sen alapuolelta. Melkoista!

Esa Pottonen kertoo:

”Muistin, että isäni oli tehnyt luokkansa 1960-luvulla kanssa hieman taiteellisen kaitafilmin nimeltään Absurdus, ja olin nähnytkin tuon filmin joskus lapsuudessa VHS-nauhalta. Se nauha on tosin sittemmin hävinnyt.

Kysyin, löytyisikö mistään kopiota tuosta filmistä, ja pienen hedelmättömän metsästyksen jälkeen alkuperäinen filmikela löytyi heidän tuolloisen liikunnanopettajansa Ilmari ’Imppa’ Jokisen arkistoista. Ilmari itse on jo 90-vuotias (!).

Sain sitten digitoitavaksi tuon kelan ja lisäksi pari muuta kaitafilmiä, Murha maalaiskylässä ja Omenan maku.

Murha maalaiskylässä inspiroi 1960-luvun DIY-henkisenä dekkarina jotenkin välittömästi. Sattumalta kokeilin käynnistää filmin samaan aikaan kuin Good Man -singlemme ja hämmästyin, kun ääni ja kuva menivät saman tien täydellisesti yhteen draaman kaaria myöten. Ikään kuin teokset olisivat olleet olemassa toisiaan varten 50 vuoden päässä toisistaan.

Aloin heti suunnitella, josko tästä saisi hienon ja taiteellisen musiikkivideon biisille.

Ainoa ongelma oli lupien suhteen, en tiennyt ketä elokuvassa esiintyy. Filmissä oli vain kaksi näyttelijää ja kuvaaja, mutta lopputekstit puuttuivat. Ilmari Jokinen ei kuulemma oikein muistanut tämmöisiä asioita niin hyvin, joten asia täytyi ottaa itsenäisesti selville.

Nopeasti sain selville toisen näyttelijän, sillä hän oli sama kuin Omenan maku -elokuvassa, jossa oli lyhyet lopputekstitkin. Miehen nimi on Risto Lampivuo. En löytänyt häntä juurikaan Googlella, Facebookista, Fonectasta tai Väestörekisteristään. Lopulta lähestyin Fonectan avulla sokkona muita Lampivuo-nimisiä ihmisiä, heitä kun oli rajallinen määrä.

Osuin melko nopeasti lähelle ja tavoitin Riston siskon, jolta kuulin surullisen uutisen, että Risto itse on jo mehehtynyt joitakin vuosia sitten.

Ritva Lampivuo ilahtui kuitenkin uutisesta, että veljensä teoksia on löytynyt näin jälkikäteen ja ilmaisi kiinnostuksensa niihin. Näytin hänelle digitoidut materiaalit sellaisinaan ja biisimme kanssa, ja hän piti niistä. Hän ei ollut siis itsekään koskaan nähnyt näitä filmejä.

Risto Lampivuo oli tosiaan ollut nuoresta asti taiteilija, ja idea tuohon kaitafilmiin oli ollut pitkälti hänestä lähtöisin. Hän oli sittemmin toiminut myös esimerkiksi imitaattorina ja laulajana.

Yhdessä aloimme miettiä, miten tuon toisen näyttelijän voisi löytää. Se osoittautuikin isommaksi haasteeksi ja vaati hieman enemmän aikaa ja salapoliisityötä.

Sain Ritvalta Riston vanhoja luokkakuvia, joista kuvittelimme tunnistavamme tuon toisen kaverin. Ritva tunnisti kuvasta jonkun muun tuttavansa, jonka vaimoon hän oli pitänyt yhteyttä. Soitin siis tälle tuttavalle, ja lähetin hänelle sähköpostilla luokkakuvat kuvailujen kera. Sain arvauksen, että kyseessä saattaisi mahdollisesti olla kaveri, jonka etunimi on Matti ja jonka isä oli Joensuun Osuusmeijerin johtaja.

Lähdin etsimään tietoja Joensuun vanhasta Osuusmeijeristä, joka on sittemmin ilmeisesti muuttunut Itä-Maidoksi.

Sain samalla kuitenkin myös pari nimeä lisää kuvasta, ja lähdinkin ennen meijerivihjettä etsimään heitä ja lähetin heille samat kysymykset.

Tässä välissä olin ollut yhteydessä myös isäni lapsuudenystävään, Toppisen Timoon (Apocalyptican Eicca Toppisen isä), joka oli ollut tuolla alkuperäisellä Absurdus -luokkafilmillä mukana ja joka soittaa isäni kanssa myös Omenan maun taustamusiikissa. Hän muisti kyllä molemmat näyttelijät mysteerikelastakin, muttei heidän nimiään. Hän arveli, että kyseessä olisi saattanut olla Lehikoisen Eero. Lähetin siis viestiä kaikille löytämilleni Lehikoisen Eeroille, tällä kertaa tuloksetta.

Melko pian tämän jälkeen eräs viimeisimmistä luokkakuvan oljenkorsista, Karessuon Kari, muisti ja tunnistikin yhtäkkiä toisen näyttelijän Matti Lehvoseksi.

Sain yhteyden Mattiin ja hänkin antoi hetken pohdiskeltuaan suostumuksensa filmin esittämiseen.”