Anathema, Von Hertzen Brothers | 26.09.2012 Pakkahuone, Tampere

2.10.2012 10:49

Tiistai-iltana Facebookin viestiosioon ilmestyy pahaa enteilevä viesti, joka muistuttaa Anatheman nykyisestä aikuismaisesta meiningistä. Onneksi kognitiivinen dissonanssi on vahva, enkä anna asian vaivata päätä. Uskoa hyvästä huomisesta luo muistikuvat yhtyeen muutaman vuoden takaisesta vierailusta, joka oli mallia helevetin kova. Epäilyksen siemen on kuitenkin kylvetty. En voi kieltää edes itseltäni sitä faktaa, että viimeksi Anathema on julkaissut omaa korvaparia miellyttävää musiikkia vuosituhannen alussa.

Tiistai-iltana Facebookin viestiosioon ilmestyy pahaa enteilevä viesti, joka muistuttaa Anatheman nykyisestä aikuismaisesta meiningistä. Onneksi kognitiivinen dissonanssi on vahva, enkä anna asian vaivata päätä. Uskoa hyvästä huomisesta luo muistikuvat yhtyeen muutaman vuoden takaisesta vierailusta, joka oli mallia helevetin kova. Epäilyksen siemen on kuitenkin kylvetty. En voi kieltää edes itseltäni sitä faktaa, että viimeksi Anathema on julkaissut omaa korvaparia miellyttävää musiikkia vuosituhannen alussa.

Soundin edustusparin päästessä epäasiallisuuksien jälkeen Pakkahuoneelle on Von Hertzen Brothers jo louhimassa omaa settiään. Progeilevat hitit seuraavat toisiaan, ja varsin mukavan kokoinen yleisö palkitsee yhtyeen avokätisillä suosionosoituksilla. Jotain kuitenkin puuttuu. Ehkä pudotus Tampereen venetsialaisissa voimalaitoksen katolla soitetun spektaakkelin jälkeen lämppäripestiin oli liian kova, sillä tiistaina Von Hertzen Brothers tyytyy kovin perusvarmaan suoritukseen. Viimeinen vaihde jää uupumaan, jotta hienot biisit lähtisivät toimimaan kunnolla lavalla. Katolta kymmenestä metristä takaisin maanpinnalle, sellaista elämä toisinaan on.

Aavistuksen jälkeen kello yhdeksän Liverpoolin veljessarja täydennettynä Douglasin sisarusparilla astelevat lavalle. Aiempaa kiertuetta mukaillen Anathema avaa keikkansa uusimman Weather System -albumin avausraidoilla. Kaksiosaisen Untouchablen jälkeen siirrytään parin vuoden takaisen We Are Here Because We Are Heren tunnelmiin.

Kahden tuoreimman albumin materiaalin varassa edetään valtaosa vajaan kahdenkymmenen kappaleen keikan kestosta. Vaikka joskus on tullut purnattua yhtyeistä, jotka soittavat nykypäivänä pelkästään vanhoja iskusävelmiään, huomaan kaipaavani tänä syyskuisena iltana Anatheman vanhempaa materiaalia.

Vilkaisu ympärille todistaa, että olen toiveeni kanssa kovin yksin. Vincent Cavanaghin kohtalokkaan voimallinen laulu kietoo Pakkahuoneen yleisön syleilyynsä. Ollapa henkisesti 20 vuotta vanhempi ja oma kultu kainalossa niin tämähän toimisi!
 Keikan hämmentävin hetki koetaan hieman setin puolivälin jälkeen. Vahvasti elektro-mausteinen Closer tipauttaa leuan ihmetyksestä kohti lattialautoja. Tiukkaa vaihtelua muuten niin syvällisen tunnelmalliseen kappalemateriaalin.

Kahden encoren, joista ensimmäisenä soi Weather Systemin päätösraita Internal Landscape, jälkeen oma kärsivällisyys alkaa loppua ja päätämme kuvaajan kanssa vaivihkaa hipsiä kohti narikkaa. Virhe, sillä kolmantena encorena olisi vihdoin ja viimein tullut hartaasti odotettu Fragile Dreams.

Kiire ja kärsimättömyys, nuo nykyajan vitsaukset, lyövät jälleen kerran päin näköä.

 

Teksti: Juha Leveelä
Kuvat: Jaakko Niemelä

 

Lisää luettavaa