Yhdysvaltain Marylandista maailmaan putkahtanut Clutch ei liian usein vieraile Pohjolan perukoilla. Elokuu 2016 onkin kauan odotetulle keikalle mitä sopivin ajankohta, onhan yhtye hiljattain julkaissut mitä mainioimman Psychic Warfare (2015) -albumin eikä uutukaisen edeltäjä Earth Rocker (2013) kalpene siinä rinnalla yhtään. Hirven lailla svengaavan uuden materiaalin kanssa on siis hyvä karauttaa vankkurit kohti Helsingin Circusta.
Lämmittelijänä toimiva Jesus Chrüsler Supercar puolestaan jyrää Tukholmasta paikalle hevosvankkureita modernimmalla menopelillä. Bensa haisee ja kaljakin virtaa, ei tosin ehkä niin paljon kuin esimerkiksi stoner-kollegoillaan Red Fangilla. Ensivaikutelma ruotsalaisnelikosta on Peer Günt, jos yhtye olisi Kouvolan sijaan perustettu Kalifornian aavikoilla sienipäissään. Lisätään soppaan vielä aimo ripaus Motörheadia, niin tuliliemi alkaa olla valmis.
Jesus Chrüsler Supercar on pätevää ja muotopuolisesti oppikirjamaista stoneria, josta on vaikea löytää mitään moitittavaa. Mutta bändi ei myöskään kirvoita pelkkiä ylistyssanoja. Keikalla kuultu materiaali on loppujen lopuksi hyvin tasapaksua ja keskitempossa etenevää. Mitä useammin tästä poiketaan, sitä mielenkiintoisemmaksi homma etenee.
Loppujen lopuksi bändin hyväntuulinen esiintyminen, yleisökontakti ja tasalaatuinen materiaali saa tämän toimittajan peukut ylös. Kävipä mielessä käydä hakemassa merkkaritiskiltä yhtyeen levykin kainaloon, mutta päädyin pitämään paikkaani miksaustiskin edessä tasaisesti täyttyvässä Circuksessa.
Clutchin aloittaessa Circukseen olikin lopulta pakkautunut runsaasti väkeä. Harvoin ainakaan allekirjoittanut on niin täyteen ammuttua Circusta nähnyt keskellä viikkoa. Oluttakin kiikutettiin baaritiskiltä ahnaasti, mutta känniörvelöihin ei kuitenkaan tullut törmättyä.
Sitä vastoin huomio kiinnittyi keskimääräistä vertikaalisesti kookkaampaan yleisöön. Tällainen Ronnie James Dion mittoihin jäänyt toimittaja on tottunut kuikuilemaan lavoille toisten olkapäiden yli (tai kainaloiden alta), mutta jotenkin nyt onnistuin jäämään valehtelematta kaksimetristen hongankolistajien piirittämäksi. Näkyvyys lavalle oli käytännössä olematon.
Onneksi Clutchissa on paljon enemmän kuunneltavaa kuin katseltavaa. Kitaristi Tim Sult ja basisti Dan Maines eivät juurikaan liikkuneet omalta neliömetriltään. Ainoastaan laulaja Neil Fallon jaksoi, silloin kun ei soittanut kitaraa, marssia lavaa päästä päähän ja huitoa kuin maaninen evankelista.
Clutchin keikkaa vaivasi pienet tekniset ongelmat erityisesti kitaroiden suhteen, mutta ne eivät latistaneet ainakaan yleisön tunnelmaa. Setin alkupuolella Fallon jaksoi vielä heittää soundiongelmista vitsiä, mutta keikan lopussa vaikutti jo aavistuksen turhautuneelta.
Setissä oli mukana luonnollisesti paljon Psychic Warfaren ja Earth Rockerin materiaalia, mutta myös vanhempaa kamaa sopivassa suhteessa. Singlekappaleet X-Ray Visions ja A Quick Death In Texas olivat totta kai mukana, samoin Earth Rocker, Electric Worry sekä keikan päättänyt The Wolfman Kindly Requests. Settilista näytti myös elävän mukavasti edellisiin keikkoihin verrattuna, mikä on ainakin useamman keikan yhtyeen perässä matkaavien puolesta hienoa.
Kaiken kaikkiaan keikka ansaitsee täydet pisteet eli 5/7. Seuraavaa kertaa odotellessa. Toivottavasti siihen ei mene liian kauan.