Lisää rajoitusten jälkeistä euforiaa – Lost In Music 2021 sanoin ja kuvin, osa 2

Malla. Kuva: Ida Olkinuora

Viime viikon lopulla juhlittiin rajoituksista vapautuneella Tampereella Lost In Music -kaupunkifestaria onnellisissa merkeissä. Soundi teki yhteistyötä Voionmaan koulutuskeskuksen journalistilinjan opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat levittäytyivät Tampereen klubeille ja raportoivat kokemastaan sanoin ja kuvin. Tässä tunnelmia toiselta festaripäivältä, perjantailta 8.10.

Vesta
Pakkahuone

Vesta astuu lavalle ja tunnelma on uskomaton. Miksipäs ei olisi – koko illan rakentunut tunnelma ja lataus huipentuu tähän hetkeen.
Keikan alkupuolella Pakkahuoneen valtasi utuinen ja seesteinen tunnelma, jota voinee pitää Vestalle tyypillisenä. Uneliaaksi fiilis ei kuitenkaan päässyt melankolisillakaan hetkillä, vaan yleisö tuntui alusta alkaen olevan läsnä hetkessä. Tunnetuimpien hittien, kuten Ota varovasti, kohdalla tunnelmassa tuntui kuitenkin selvä muutos, ja viimeistään tässä vaiheessa artisti sai koko yleisön otteeseensa.
Keikan settilistalla oli paljon kappaleita Lohtulauseita-levyltä, mutta mukana kuultiin myös Vestan uudempaa tuotantoa. Kyseisen albumin biisit ovat niin Vestan näköisiä – melankolisia ja herkkiä, jotka iskevät ihmisen kuin ihmisen tunteisiin. Tämä totta kai teki hetkestä rauhallisen, mutta Valonsäteet-kappale toi draivin takaisin.
Kirsikkana kakun päällä keikan viimeisillä hetkillä lavalle saapui Hanna Pakarinen. Tuulet puhaltaa yhteislauluna oli täydellisyyttä hipovaa.
Vestan lämminhenkinen ja maanläheinen persoona korostui välispiikeissä. Tuli tunne, että olin paikan päällä nimenomaan hänen kanssaan tässä hetkessä. Sekä yleisöstä että artistista itsestään tuntui huokuvan eräänlaista kiitollisuutta: puhdasta onnea siitä, että koronavuosien koettelemusten jälkeen tämä kokemus on ylipäätään mahdollinen.
Henkilökohtaisesti olisin toivonut pitkän keikkatauon jälkeen paluuta artistin juurille ja vanhempaan tuotantoon. Pitkäaikaiselle kuuntelijalle keikka ei räjäyttänyt mieltä, mutta ei sen tarvinnutkaan. Vesta on laulajana sekä esiintyjänä niin jumalaisen hyvä.
– Valtteri Kolari

Hassan Maikal
Pakkahuone

Hassan Maikal julkaisi debyyttialbuminsa Betonitarha vuoden 2021 alkukesästä. Nyt koronarajoitusten lievennyttyä hän pääsi vihdoin monien muiden artistien tavoin esittämään uutta levyään live-yleisön eteen.
Vaikka Maikal julkaisi ensimmäiset biisinsä vasta vuonna 2018, hän esiintyy lavalla kuin olisi kotonaan. Itsevarmuutta ja energiaa uhkuva esiintyminen onnistuu koukuttamaan sellaisenkin kuuntelijan, joka ei ole ennen Maikalin tuotantoa kuunnellut. Kappaleiden tulkinnassa on vielä pientä hiomisen varaa, sillä useassa biisissä Maikalin upea melodinen ääni jää kaiken hänen energiansa varjoon. Onneksi keikan loppupuolella herkempää ja melodisempaa puolta päästään kuulemaan Selviin mistä vaan -kappaleen mukana. Keikan viimeinen ja Maikalin tunnetuin kappale Yksinäistä päättää illan yleisön jammaillessa mukana. Samaistuttavat sanoitukset yksinäisyyden tuntemisesta luovat yleisöön yhteisöllisyyden tunteen, ja näin korona-aikana se tuntuu erityisen hyvältä.
Vaikka Hassan Maikal ei artistina vielä valmis kokonaisuus olekaan, on hän osoittanut kuuluvansa Suomen rap-skeneen samaistuttavilla sanoituksillaan ja itsevarmalla esiintymisellä, joka ei kuitenkaan mene ylimielisyyden puolelle. Pakkahuoneen keikka oli onnistunut, ja artistin kehitystä on mielenkiintoista jäädä seuraamaan.
– Aaro Karsimus 

Kuumaa. Kuva: Ida Olkinuora

Kuumaa
Pakkahuone 

Neljän nuoren miehen muodostama Kuumaa juoksee lavalle ja tempaa yleisön heti mukaansa. Jo alusta on selvää, että tältä keikalta ei energiaa puutu. Yhtyeen laulaja Johannes Brotherus on silminnähden innoissaan päästessään jälleen esiintymään. Ja niin on yleisökin kuullessaan taas live-musiikkia.
Lyhyen keikan aikana Kuumaa ehtii esittää muun muassa heidän tunnetuimmat kappaleensa Kuumaa ja Rakastaja. Keikalla kuullaan myös uusi kappale Kolme toivetta, joka saa yleisön laulamaan mukana. Neljä nuorta miestä todella onnistuu hurmaamaan yleisönsä, ja saa jokaisen tanssijalan vipattamaan.
– Vera Krok

Sexmane
Klubi

Sexmane pääsi vauhtiin päivän juuri vaihduttua lauantaiksi. Tullikamarin Klubin puoli sopi rap-keikalle lähes täydellisesti, soundi ja tunnelma oli mitä mainioin täydessä salissa.
Keikka alkoi pienellä lämmittelyllä, ennen kuin Sexmane päästettiin lauteille. Koko esiintyminen oli todella rentoa menoa. Tuli jopa positiivisessa mielessä mieleen, että ollaanko keikalla vai treenikämpällä. Sexmane otti yleisön haltuun poikkeuksellisen hyvin niin vuoropuheluillaan kuin lavaesiintymisellään.
Itselle aiemmin melko tuntemattomaksi jääneen Sexmanen biisit toimivat mainiosti livekeikalla ja nytkin kuultiin totuttuun tyyliin kantaaottavuutta ja oman elämän kokemuksia. Yllätyksenä koettiin, että setissä oli myös julkaisematonta materiaalia mukana. Puolen tunnin setti oli täydellistä päättää hittibiisiin Mama, jolloin yleisön fiilis Klubilla oli huipussaan.
– Lasse Pääkkönen

The Scum Orchestra
Yo-talo 

Yhtye aloitti Yo-talolla perjantain punk-illan. Bändin folk-meininki tempasi porukkaa rokkaamaan, eikä ihme, sillä musiikki pomppi sydämessä asti vähintään samaan tahtiin kuin solisti lavalla.
Biisit toistivat liikaa samaa komppia. Onneksi yleisö otettiin messiin eikä keikka käynyt tylsäksi. Ajoitukset toimivat. Introt ja outrot olivat makean kuuloisia. Pyykkilauta komppasi mukavasti.
– Onni Ahonen 

Malla. Kuva: Ida Olkinuora
Pambikallio. Kuva: Tiia Moisio

Kirjoittajat ja kuvaajat ovat Voionmaan koulutuskeskuksen journalistilinjan opiskelijoita.