Rammsteinilla on kiertueidensa alla selkeä ongelma. Kuinka lyödä laudalta edelliset rundit, jotka ovat opettaneet yleisön odottamaan aina vain suurempia tulenlieskoja, kookkaampia lavarakennelmia ja värikkäämpiä ilotulituksia? Miten toteuttaa tulevat keikat isommin, näyttävämmin ja hurjemmin, kun edellisilläkin kiertueilla on tähdätty samaan päämäärään?
Uusimmalla, 22. toukokuuta Vilnasta alkaneella kiertueella ongelmaa ratkaistaan suurten muutosten sijaan pienillä viilauksilla. Rammstein oli Helsingin Olympiastadionilla yhtä massiivinen kuin aiemmilla Suomen-vierailuilla, ja lavashow noudatti jo aiemmin hyviksi havaittuja suuntaviivoja. Edellisiltä kiertueilta tuttuja ohjelmanumeroita oli kuitenkin kasvatettu, ja tuoreen Zeit-albumin (2022) kappaleet tarjosivat mahdollisuuksia uusiin viritelmiin.
Kuten ennenkin, kosketinsoittaja Christian Lorenz marssi rytmikkäästi juoksumatolla läpi keikan. Lorenz joutui myös tutusti pataan porisemaan tosielämän ihmissyöntitapauksesta innoittuneen Mein Teilin aikana. Ja kuten viimeisen kymmenen vuoden ajan, laulaja Till Lindemann suihkutti jälleen yleisön päälle valkeaa konfettisadetta valtavalla penistykillä ratsastaen Pussy-hölmöilyn kohdalla.
Tuttua ja toimivaa spektaakkelia. Padassa viruvaa Lorenzia kuitenkin näytetään kärventävän joka kerta vähän isommalla liekinheittimellä. Rammstein-nimikappaleen aikana roihuava tulimyräkkä on aina vain pikkuisen kookkaampi, ja muutenkin lieskat lämmittävät vuosi vuodelta kauemmas.
Kuvaavaa lienee, että keikan aikana nähdyt pyroefektit henkivät katsomoon kuumuutta aina istumapaikkoja myöten. Voi vain kuvitella, millainen urakka moisen tulishow’n rakentaminen on, jotta kaikki kunnianhimoisimmatkin ideat saadaan toteutettua turvallisuus edellä.
Mitä uusiin kujeisiin tulee, Zeit-levyltä oli poimittu settiin neljä kappaletta. Lauantaina kuultiin albumin komean nimikappaleen lisäksi Giftig, Angst ja koko konsertin päättänyt Adieu. Singlebiisit Zick Zack ja Dicke Titten loistivat poissaolollaan, mikä on hieman yllättävää, kun erityisesti viimeksi mainitun hassuttelubiisin luulisi sopivan keikkaolosuhtesiiin kuin nakutettu.
Entä itse musiikki sitten? Rammstein on Rammstein, eikä yhtyeen tarkkaan hiottuun ominaissoundiin kannata odottaa muutoksia. Kitarat möyryävät valtavana vallina, vähäeleiset rumpuosuudet kuljettavat kappaleita eteenpäin tehdasmaisesti puksuttaen ja Till Lindemannin möreä ääni tuo biiseihin välittömästi tunnistettavan Rammstein-leiman. Saksan metallisuuruus kuulostaa livenä pitkälti samalta kuin levyllä, eli yleisö saa sitä mitä tilaa.
Vuonna 1997 julkaistu Sehnsucht paukkui Helsingissä aivan yhtä vimmaisesti kuin edellisilläkin vuosikymmenillä. Du Hastin aikana nähtiin yksi illan komeimmista ilotulituksista, kun ujeltavat raketit kulkivat stadionilla edestakaisin ja räjähtivät lopulta kirkkaanpunaisiksi leimauksiksi. Parin vuoden takainen Deutschland näyttää pikkuhiljaa kasvavan edellä mainittujen biisien kaltaiseksi Rammstein-ikivihreäksi. Tunteikas Ohne Dich on puolestaan aidosti kaunis ohjelmanumero kaiken myräkän keskellä.
Rammstein tarjoaa edelleen näyttäviä, suuren stadionin mitat muitta mutkitta täyttäviä spektaakkeleita. Mutta mikäli yhtyeellä on vielä runsaasti vuosia jäljellä ja levyjä tehtävänä, on sen jossain vaiheessa syytä tarjota katsojille jotain ratkaisevasti vanhasta poikkeavaa. Uskolliset kuulijat ovat nähneet penistykit ja kitaraliekinheittimet jo niin moneen otteeseen, ettei niiden varaan voi laskea loputtomiin.
Soundin työryhmä: Sami Lommi (kuvat), Jenni Rajala (some), Saku Schildt (teksti)
Rammstein Helsingissä 28.5.2023.
1. Rammlied
2. Bestrafe mich
3. Links 234
4. Giftig
5. Sensucht
6. Mein Herz Brennt
7. Puppe
8. Angst
9. Zeit
10. Deutchland
11. Radio
12. Mein Teil
13. Du Hast
14. Sonne
15. Ohne Dich
16. Engel
17. Ausländer
18. Du Riechst So Gut
19. Pussy
20. Rammstein
21. Ich Will
22. Adieu
