Pikavauhtia vanhan mantereen kiinnostavimpien tulokkaiden joukkoon kavunnut ruotsalais-australialainen dreampop-duo Say Lou Lou piipahti keskiviikkona pääkaupungimme rockpyhätössä. Paikalle oli vaivautunut reilu kourallinen monenkirjavaa hipsteriä ja poikaystävää, myös pari firman piikkiin pilkkivää ruutupaitaa mahtui mukaan. Tunnelma ennen keikkaa oli staattisen odottava, jopa hykerryttävä. Suurin osa paikallaolijoista selvästi tiesi tulleensa katsomaan BBC:n Sound of 2014 -listalleen nostamaa kokoonpanoa.
Käsillään vinhasti elehtivät tähdet loivat pitkiä katseita peräseinän kaljatiskiin
YleX:läisten lavalle spiikkaama, viidestä henkilöstä koostunut liveyhtye otti yleisön haltuunsa rivakasti – asetelmana oli kaksi mikkiständiä ja kaksi dramaattista naista etualalla. Asiansa osaavat muusikot kitaran, rumpujen ja kiippareiden takana komppasivat. Homma käynnistyi ja sittemmin myös jatkui tyystin ilman bassoa. Savu ja eteerisesti sykkivät valot toivat tuttuun tilaan sinne kuuluvaa kadotetun ajan dekadenssia. Käsillään vinhasti elehtivät tähdet loivat pitkiä katseita peräseinän kaljatiskiin. Avauksen jälkeen homman pääpirut sitten mukelsivat sympaattisella suomella tervehdyksensä keikkayleisölle: ”Mitti kyylyy!?”
Kilbeyn kaksosten blondipuolisko Elektralla on kohdussa saatu aggressiivisen karisma, sellainen kuin The Soundsin Maja Ivarssonilla. Tummempi sisar Miranda on hänkin esiintyessään enimmäkseen kotonaan, joskin runotyttömäisemmällä presenssillä siunattu neito meinaa aika ajoin ajautua lavalla valovoimaisemman aisaparinsa statistiksi. Laulamisen lisäksi brunette-Kilbeyn vastuulla lepäsi Tavastialla tosin myös koskettimisto, josta nainen taikoi ilmoille varsin sähäkästi kasarihtavaa elektronektaria. Transsiin antautuneet vieraat vaipuvat hetkeen toisensa jälkeen, ummistetuin silmin ja havaittavaa ykseyttä kokien.
Hieman Hurtsia ja hieman Laura Branigania Say Lou Lou:n touhussa on mutta kenties nuorekkaasta uhmasta johtuen se onnistuu olemaan livetilanteessa vähemmän korni kuin kumpikaan näistä. Debyyttilevyään valmisteleva bändi on hyvin öljytty kone. Julianin, Better In The Darkin ja Belovedin lyriikat osattiin henkeään haukkomaan jääneellä Tavastialla ulkoa. Yhtään Paranoidia ei huudettu. Kritiikkiä voi antaa esiintymisasentojen hieman turhan harjoitellun oloisista maneereista ja Miranda Kilbeyn palettiin kuulumattomasta viskin siemailusta encoressa. Toisaalta mitäpä tuosta, nuoruuden piikkiin.
Aplodien jälkeen kuultiin odotetusti ensisinkku Maybe You. Jännä kutina jäi. Ehkä pikkulauantai-ilta Tavastialla oli lupaus jostain suuremmasta? Ehkä ensi vuonna Arenassa?
Paljon heppoisemminkin eväin ja laulunkirjoituskyvyin on ison maailman yleisömeriä huljuteltu.
Teksti ja kuvat: Eero Tarmo