Ei mitään huijarikuninkaita – 15-vuotias Poets Of The Fall lumosi Tampereen Pakkahuoneen

Poets Of The Fall Tampereen Pakkahuoneella maaliskuussa 2018.
Kuva: Vilja Vainio

Poets Of The Fall | 24.3.2018 | Pakkahuone, Tampere

Yhdeksän aikaan lauantai-iltana Pakkahuone täyttyi 15-vuotisjuhlaansa viettävän Poets Of The Fallin faneista. Ilmassa leijuva odotus hälveni lopulta pimeyttä halkovaan valoshow’hun, jossa lavalle aseteltuihin neliönmuotoisiin tauluihin muodostui sana ”Poets” yhtyeen saapuessa lavalle samaan aikaan piinaavan jännittävän musiikin ja aplodien saattelemana.

Illan ensimmäisenä vetona kuultiin Overboard yhtyeen ensimmäiseltä albumilta Signs Of Life (2005). Tämä antoi jo vihjeen siitä, että Saareston ja muun yhtyeen esiintyminen tulisi olemaan koko illan saumattoman kiihkeää ja antaumuksellista: muusikot todella eläytyivät siihen mitä tekivät, ja sama lumo ja hurmos valtasivat myös yleisön.

Kuten jo ehkä hivenen yllättävästä avausraidasta saattoi päätellä, ei illan tarkoitus ollut olla koko yhtyeen uran kattava hittipotpuri. Tämän ajatuksen Saaresto nosti esiin myös välispiikissään kertoen, että tänä iltana kuultaisiin vaihtelevaa tuotantoa vuosien varrelta. Tämä ratkaisu saattoi olla kiertueen teemaan liittyen välttämätön, mutta yleisöstä aisti pienen odotuksen suurimpia hittejä kohtaan, sillä sitä mukaa kun ilta eteni ja setti muuttui hittivetoisemmaksi, tuntui myös yleisö lämpenevän enemmän. Tämä kävi ilmi myös siinä, että Saareston esitellessä seuraavan kappaleen olevan ensimmäisen sinkun B-puoli yleisö villiintyi täysin ennen kuin tajusi, ettei seuraava kappale tulisikaan olemaan yhtyeen Max Payne 2 -videopelin kautta maailmanmaineeseen nostanut Late Goodbye, vaan The Beautiful Ones.

Toisaalta akustisesti vedetty The Beautiful Ones sekä teknisten ongelmien takia Saareston täysin ilman säestystä laulama Moonlight Kissed erottuivat muusta ohjelmasta poikkeavalla herkkyydellään ainoastaan edukseen. Saareston kokeillessa jälkimmäisessä kappaleessa äänialansa rajoja nosti hänen puhdas ja taitava äänenkäyttönsä ihon paikoin kananlihalle. Parhaiten ihmiset tuntui kuitenkin tempaavan mukaansa kolme peräkkäin soitettua hittikappaletta Kamikaze Love, Locking Up the Sun sekä Late Goodbye. Viimeiseksi mainitun kertosäkeessä Saaresto testasi myös yleisön laulutaitoja – hyvällä menestyksellä.

Yhtye otti yleisön omakseen myös huumorilla. Saareston Given And Denied kappaleen jälkeen tokaisema ”Soitettaisko vähän rokkia pojat?” osoittautui teknisten ongelmien ilmetessä varsin ironiseksi, mutta saman tien solisti keksi letkauttaa ”Nyt saa buuata” – ja niin yleisö myös teki. Toisaalta buuaamisen lisäksi yleisön laulattamisetkin sujuivat läpi keikan varsin kovalla volyymilla. Yhtyeellä on hallussaan erikoinen taito olla ottamatta itseään liian vakavasti, mutta samalla se antaa yleisölle kaikkensa musiikin ja esiintymisen saralla. Poets Of The Fallin mielettömän livepontentiaalista olisikin voinut saada irti vielä enemmän, jos settiin olisi lisännyt pari hittiä, esimerkiksi Temple Of Thoughtin sekä Illusion & Dreamin.

Keikan päättyessä tuntui, että yhtyeen ylläpitämä kiehtova illuusio oli säilynyt paikoittaisista ongelmista ja itseironiasta huolimatta rikkoutumattomana aina valojen sammumisesta niiden uudelleen syttymiseen asti. Yleisö olisi vaatinut vielä toistakin encorea, mutta sitä ei valitettavasti enää nähty. Joten, vaikka yhtyeen tammikuussa julkaistulla singlellä lauletaankin väärille kuninkaille kumartamisesta, on Poets Of The Fall jotain aivan muuta – oikeastaan vastakohta.

Teksti ja kuva: Vilja Vainio

Keikan biisilista:

  1. Overboard
  2. Daze
  3. False Kings
  4. Diamonds for Tears
  5. Swallow
  6. Rogue
  7. The Beautiful Ones
  8. Given and Denied
  9. Moonlight Kissed
  10. Kamikaze Love
  11. Locking Up the Sun
  12. Late Goodbye

Encore:

  1. Children of the Sun
  2. War
  3. Dreaming Wide Awake
  4. Lift
  5. Carnival of rust