Provinssirock on juhlittu jälleen kerran, onnittelut kaikille paikan päälle ja sieltä pois päässeille! Soundin puolesta festarialueella rokkipoliisien virkaa hoitivat tänä vuonna Mikko Meriläinen ja Juha Leveelä. Maanantaisen krapulapäivän iltana miehet purkivat pahimmat traumansa sähköpostin välityksellä.
Mikko Meriläinen kirjoitti 18.6.2012 17.22 :
Morjens Juha!
Mitä jäi Provinssista käteen? Mulle tulee ensimmäisenä mieleen yllättävän väljältä tuntunut alue. Tosin järjestäjätahon edustajat väittivät olleensa tyytyväisiä yleisömäärään. Kuulemma väki vain jakaantui tasaisemmin alueelle ja eri lavoille. Tiedä häntä.
Juha Leveelä kirjoitti 18.6.2012 kello 17.51:
Moro!
Joo, väljää oli, vaikka varsinaisesta yleisökadosta ei varmaan voida kuitenkaan puhua. Rapiat 20 000 päätä per päivä tuolla kattauksella lienee järjestäjiäkin tyydyttävä määrä. Eipä tarvinnut venata kaljaa jonossa. Itseasiassa perjantai-illan jono pääportin edessä oli ainut jonomuodostelma, jonka näin koko viikonloppuna. Kaljasta puheenollen, kyllä ikuista festaripummia pisti sapettamaan tuoppien vaihtuminen tölkkeihin, ja pantin putoaminen eurosta puolikkaaseen. Piti ostaa omilla rahoilla alueen festarilitkut!
Mites kolmen päivän musiikillinen anti? Mitä missasit, mitkä olivat parhaat yllätykset?
(kuvassa M83)
Mikko Meriläinen kirjoitti 18.6.2012 18.10:
Mun mielestä pienet nollakolmoset oluttölkit olivat juuri täydellisiä. Hinta tuntui kohtuullisemmalta, vaikka se ei toki litrahinnaksi muutettuna sitä ollut, ja olut ehti väljähtyä vähemmän kuin isompina annoksina. Pakko vielä mainita, että söin elämäni hirveintä festariruokaa (vetiset, haaleat ranskikset) ja elämäni parasta festariruokaa (sen hienosteluravintolan ribsit, kallista mutta täydellistä).
Viikonlopun missauksista harmittaa ehdottomasti eniten Monspin artistikatras. En nähnyt niistä ensimmäistäkään. Myös Justicen aikana olin teillä tietämättömillä.
Kovimmaksi keikaksi taidan valita M83:n, etenkin kun en ole pääsyt yhtyeen paisuttelua ennen näkemään. Ihanan isoa ja ylvästä. PMMP oli huikeassa vedossa, samoin kuin Chisu – jonka Prince-paita lämmitti mieltä kovasti.
(kuvassa Bat For Lashes)
Juha Leveelä kirjoitti 18.6.2012 kello 18.27:
En syönyt kolmen päivän aikana kun yhden hodarin ja kaksi lakua festarialueella. Hodari oli hyvä, varsinkin avokätisesti mukaan siroteltu paahdettu sipuli lämmitti mieltä koleassa illassa. Lakuista kirpeä cola ei ollut kirpeä, eikä edes colan makuinen. Kahdeksan euron ranskalaiset houkuttavat korkeintaan hoitamaan aterioinnin muualla.
Perjantain antoisimman hetken koin Eagles of Death Metalin seurassa. Siinä oli täsmäisku rockin ilosanomaa suoraan muniskuukkeleista. Suurimmat harmitukset olivat Räjäyttäjien ja Bat for Lashesin missaamiset.
Kovinta kamaa taisi silti olla lauantaitanssit YleX-teltassa. Kävitkö tanhuamassa?
Mikko Meriläinen kirjoitti 18.6.2012 18.41:
Räjäyttäjät oli kova! Sopivassa suhteessa sekoilua ja toimivaa rokkia. Ilman housuja soitettuna, totta kai. Keikka loppui viikonlopun epärocknrolleimpaan hetkeen, kun äkäinen monitorimiksaaja kävi torumassa rumpunsa kumoon potkinutta rumpalia.
Bat For Lashes oli yhtä ihana kuin oletinkin. Siis todella ihana.
YleX-teltan nuorisotansseissa kävin pari kertaa kurkistelemassa, mutta en uskaltanut panna jalalla koreasti. Hyvä konsepti sinänsä ja tuntui vetävän jengiä.
Etukäteen ihmettelin kovasti Snow Patrolin buukkausta, ja vieläpä päälavalle. Keikan katsottuani en ymmärtänyt ratkaisua yhtään paremmin. Täysin yhdentekevää musaa.
Juha Leveelä kirjoitti 18.6.2012 kello 19.04:
Hahhah! Kyllä Pohjanmaa opettaa, ja joku roti pitää olla rokkitouhuissakin. Onneksi Suomen suvi on vielä pitkälti edessä, ja kerkeän todistamaan Räjäyttäjien kovuuden ulkoilmassa.
Parempi puoliskoni, Suvi hänkin, oli tiukasti vieressäni paimentamassa katsettani Iiriksen keikan aikana. Siitä huolimatta uskaltauduin vähän tykästelemään lavan tyttöjä. Hämmentävää, mutta kultakutrinen taustalaulaja jätti stagella Iiriksen varjoonsa.
Setin puolenvälinkieppeillä koettu tummanvioletti muniinpuhaltelu oli ärsyttävän vieraannuttavaa.
50-vuotta täyttäneen Michael Monroen keikalla havahduin, että en ole katsonut yhtään päälavan aktia kokonaan. Oliko vika minussa?
(kuvassa The Gaslight Anthem)
Mikko Meriläinen kirjoitti 18. kesäkuuta 2012 19.26:
Joo olihan se Iiriksen taustalaulaja söpö, mutta kyllä mä väitän, että Iiris oli kuitenkin itse lavan kuningatar. Hurmaava neiti kerrassaan. Erittäin hyvä keikka, vaikka olenkin samaa mieltä sen taideosion tylsyydestä. Tämä taisi olla jo neljäs kerta kun näen Iiriksen livenä, ja homma paranee koko ajan.
The Gaslight Anthem ei vakuuttanut vieläkään. Jostain syystä bändi ei vaan saa hienoja biisejään toimimaan livenä. Brian Fallonin hassutteleva esiintyminen oli sentään sympaattista katsottavaa.
Samalla lavalla edellispäivänä meuhkannut OFF! sen sijaan toimi loistavasti, vaikka parikymmentä hc-biisiä putkeen on kieltämättä turhan suuri annos.
Päälavan bändeistä puheen ollen: kuinka upposi Nightwish? Kyllähän ne hommansa osaavat vakuuttavasti, mutta pakko myöntää, että itse en pystynyt keikkaa hekottelematta katsomaan. Se kamalan synkkä teatraalisuus ja Marcon maaninen tuijotus aiheutti tyrskähtelyä.
(kuvassa OFF!)
Juha Leveelä kirjoitti 18.6.2012 kello 19.50:
Mulle ei nuo Provinssin punkit kolahtanut ollenkaan. Kauhean pliisuja livenä. Harmi, sillä pitäisi festareilla aina yksi hyvä punk-keikka todistaa. Olisi ehkä pitänyt käydä OFF! katsomassa.
Valitettavasti on pakko todeta, että en kyennyt muutamaa biisiä kauempaa Nightwishiä todistamaan. Tottakai ne osaavat hommansa vakuuttavasti. Se nyt on vähintä mitä voi odottaa. En vaan pysty ottamaan kyseistä orkesteria todesta silmieni edessä. Show on niin kliseinen vailla mitään uskottavuutta, vaaraa tai vihaa. Tiedän, etteivät ne ole Nightwishin juttuja, mutta onko sitten pakko väkisin rimpuilla metalli-leimasimen alla.
Huh, verenpaine nousi. Mutta todistamisesta tuli mieleen, että näitkö sunnuntaina Jeesuksen. Eivät turhaan varoitelleet matkalla lyhtypylväissä.
Pitäiskö jakaa kunniakirja parhaasta festariasusta? Oma suosikkini oli ämpäripää. En tiedä oliko aito ja alkuperäinen, mutta huippu!
Mikko Meriläinen kirjoitti 18.6.2012 20.03:
Eipä tullut jeesusta tai mitään muutakaan hassua festarihahmoa vastaan. Jopa yllättävän normaalin näköistä jengiä. Kaiholla muisteltiin takavuosien Don Huonot -hattuja.
Minun osalta Provinssimuistelot alkaa olla tässä. Jos jotain unohtui, niin sille on varmasti syynsä – enkä tarkoita pelkästään Jaloviinaa, jonka yliannostuksesta kiitos serkulleni. Hänelle kiitos myös ikuisesta juustonaksutraumasta, tungettiin niitä kilpaa suuhun ja itse voitin ylivoimaisesti 40 naksulla. Vieläkin meinaa laatta lentää sitä muistellessa.
Yksi täytyy kuitenkin vielä mainita: Kauko Röyhkä & Narttu eli Charles Arrognt & Bitch. Ihan sielua lämmitti, kun olivat sedät niin vetreässä kunnossa. Hauskaakin näytti olevan, ainakin Kaukon leveästä hymystä päätellen.
Juha Leveelä kirjoitti 18.6.2012 kello 20.30:
Itse nautin myös kovasti sunnuntain kaihoisassa melankoliassa Kauko Röyhkän & Nartun soitannasta. Paluu festaritantereelle kolmantena päivänä ei olisi voinut olla parempi. Papat rokkasivat hymyssä suin, ja maailma pyöri paikoillaan. Kaikki oli hetken niin kuin kuului.
Velvollisuudet ja kotimatka koittivat Justicen tahtiin. Ranskan velhot loivat näyttävän spektaakkelin, jonka tahdissa väsyneen ruhon oli hyvä hytkyä. Charlie Sheen -naamariin verhoutunut roteva herrasmies, ja kännyköidensä takaa keikkaa seuranneet nuoret neidot estivät heittäytymästä täysillä musiikin vietäväksi. Mutta se on toinen tarina omasta rajoittautuneesta mielestäni.
Parhaana anekdoottina mieleen jäi kinastelu nk. Jeesus-bussin edessä. Keskustelu päättyi seuraavaan vuoropuheluun.
– Mä raiskaan sen!, uhosi pakana.
– Jeesus antaa anteeksi, vastasi lempeä käännyttäjä.
Kiitos ihmisille ihmisten juhlasta. Nähdään vuoden päästä!
(kuvassa Iiris)