Will Oldham julkaisi Palace Brothers-nimellä There Is No One What Will Take Care of You vuonna 1993, osia Slintistä taustabändinään. Levy tuli kuin toisesta ajasta, johonkin lo-fi-vatkaimeen kurlutettuna. Liikuttavaa, iänikuisissa vuoristolaisissa synnin ja katumuksen liemissä keitettynä.
Siitä on pitkä aika ja Oldham on määrätietoisesti kulkenut kohti laakson ilmaisullisesti kirkaampia laitumia. Välillä tämä on tuottanut osittaisia huteja, kuten omaa aiempaa tuotantoa versioinut Greatest Palace Music-levy.
Tavastian keikalla ei huteja kuultu.
Vuosituahnnen vaihteesta Bonnie ‘Prince’ Billy-nimellä levyttänyt Oldham toi Tavastialle Grand Ole Opry-tyylisen kokoonpanon todella kovan luokan perkussionistilla maustettuna. Kontrabassoa, viulua ja kahta kitaraa komppaava Michael Zerang ansaitsee erikoismaininnan loistokkaasta tamburiinityöskentelystään ja loistavan hienovaraisesta työskentelystä läpi keikan. Se toi aivan uuden ulottuvuuden bändin jo valmiiksi loistavaan soitantaan eikä missään vaiheessa tuntunut päälleliimatulta aika perinteisessä kantrimaisemassa. Kannattaa katsastaa miehen Peter Brötzmannin kanssa tehtyjä levytyksiä. Ainakin Beirutin live on kova.
Murhaavan svengin lisäksi bändillä on laulu hallussa. Notkeasti kitaraa soittanut Emmett Kelly lauloi todella karismaattisesti harmonioita. Hienointa kuitenkin olivat viulisti Jennifer Huttin ja Oldhamin duetot. En olisi 90-luvulla Palace-sarjan levyjä kuunnellessa osannut arvata että Oldham voi näin suvereenisti ottaa paikkansa aikamme George Jonesina, Huttin ollessa tällä kertaa Tammy Wynette.
Lisäpisteitä mies saa hienosta promokuvasta, jossa loistaa keski-ikäisen vartalonsa kanssa vahvasti sinut oleva kypsä, aikuinen mies.
Kaiken kaikkiaan ilta oli maaginen, joskin sen verran pitkä että ekan encoren hiipuessa oli pakko lähteä lampsimaan kotiin pain ja kothi seuraavan päivän kodinhoidollisia seikkailuita.