Helmi ja Heikki, osa 1 – Kauko Röyhkä (epävirallinen)

Tällä kertaa Röyhkä tarinoi kahdessa osassa.

Helmi ja Heikki (osa 1/2)

Helmi ja Heikki kävivät usein keikoillamme. Helmi kirjoitti eroottisia runoja ja Heikki soitti kitaraa. Molemmat olivat harrastelijoita, mutta innokkaita. Helmi oli sievä ja vaaleahiuksinen. Heikin kanssa hän oli aina iloinen ja kiva. Heikki oli myös herkällä tavalla nätti poika, hipahtavat pulisongit ja leuka, jonka läpu kuulsi sänki. Heikki jutteli aina kitaristimme kanssa, mutta Helmi halusi puhua minulle.

Taas kerran he olivat keikalla Lahden Torvessa. Molemmilla oli ruudulliset paidat ja samanlaiset, siistit farkut, sekä selkäreput. Mutta he olivatkin Helmi ja Heikki, erottamattomat.

– Päästäänkö me teidän hotelliin?
– Ainakin sun vaimos pääsee.

Olin aikaisemmilla kerroillakin vaistonnut Helmissä jotain, mistä Heikki ei ehkä tiennyt. Uteliaisuuden ja levottomuuden. Helmin runoissa siitä ei näkynyt paljon, ne olivat kesyjä ja tyhjänpäiväisiä. Mutta pienissä eleissä, kädessä, joka on pöydällä ja joka yhtäkkiä menee hervottomaksi ja avautuu, ja vilkuiluissa muihin miehiin, oli selkeä huuto: tee jotain, olen kyllästynyt Heikkiin!

Torven keikan jälkeen Heikki meni taas juttelemaan kitaristille ja Helmi tuli minun luokseni.

– Mulla on nälkä, hän ilmoitti.

– Lähetitkö ne runot kustantajalle? kysyin.

Hän heilautti rannettaan. Ohi kulki humalainen jannu paskaiset farkut roikkuen. Helmi mittaili hänen vartaloaan.

– Kiinnostaisko tollainen jätkä sua?

Helmi ei sanonut siihen mitään. Huomasin, että hän oli tavallista enemmän humalassa.

– Ei oo tullut vastausta, hän sanoi ja otti pitkän kulauksen lasistaan. Hän joi aina pieniä tuoppeja tai pullo-oluita. Mutta monta pientä tuoppia on hennolle tytölle enemmän kuin pari isoa.

– Laitoitko niihin särmää niinku sovittiin?

– Joo joo. Onko sulla mitään ruokaa?

– Täälläkö?

– Eiku hotellissa.

– On mulla yks puoliksi syöty kebab baarikaapissa. Mutta et sä sitä halua.

– Haluanpas.

– Eikö Heikki ruoki sua kunnolla? Mitä teillä on noissa repuissa?

– Ei puhuta nyt Heikistä.

– On mulla muuten pari banaanijugurttia. Yhdessä kaupassa oli tarjous.

– Juoksetsä tarjousten perässä?

– Se oli vitsi, puupää. No, mennään sitten.

Kävin sanomassa Heikille, että vien Helmin hotelliin syömään.

Hän päästi kebabröyhtäyksen, joka oli oikein söpö niin siistin ruutupaitatytön suusta.

– Päästäänkö me teidän hotelliin? Heikki sanoi.

– Ainakin sun vaimos pääsee.

– Voi hitsi.

Menimme hotelliin. Jätin oven tarkoituksella raolleen, koska ajattelin, että muu porukka tulee pian perässä. Helmi tosiaan söi kebabin jämät, jotka eivät yleensä kelpaa koirallekaan.

– Mä en tiedä mikä mua vaivaa…

Hän päästi kebabröyhtäyksen, joka oli oikein söpö niin siistin ruutupaitatytön suusta.

– … mä en saa enää orgasmia.

– Harmin paikka. Osaako Heikki oikealla tavalla…

– Ei puhuta nyt Heikistä!

Hän istui tuolissa ja minä sängyllä. Yhtäkkiä hän tuli viereeni.

– Mä haluun jotain muutakin.

Heikki astui huoneeseeen juuri, kun olin nuolemassa Helmin… (jatkuu toisessa osassa


Teksti: Kauko Röyhkä 

Edelliset Kauko Röyhkä (epävirallinen) -tarinat löydät täältä