Helmi ja Heikki, osa 2/2
(jatkoa edellisestä osasta) …kanssa jugurttipurkin kantta.
– Mitäs täällä tapahtuu?
– Miltä näyttää, Helmi sanoi niin kylmällä äänellä, että minuakin puistatti.
Kävi sääliksi Heikkiä, koska kaikesta päätellen lähtölaskenta oli alkanut. Mutta Heikki on siisti jäbä, kivat pulisongit ja sänkileuka, kyllä tuollainen poitsu saa pian uuden tytön.
– Menen juttelemaan teidän kitaristin kanssa, Heikki sanoi.
– No menehän siitä, Helmi sanoi, eikä todellakaan peitellyt keljua sävyään.
Jossain vaiheessa Heikki kävi koputtelemassa, mutta vain kerran ja niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli.
Hän otti selkäreppunsa lattialta ja avasi vetoketjun.
– Sä halusit tietää mitä mulla on repussa.
– Mitä nuo on?
– Pornolehtiä.
– Näytä. Mä en oo koskaan nähnyt pornolehteä, sanoin.
Heti ensimmäisessä kuvassa mies ruiskauttaa mällit naisen silmälaseihin.
– Haluaisitsä tehdä noin mulle? Helmi kuiskasi.
– Ei sulla oo silmälaseja.
Huomasin, että hän oli avannut pari nappia ruutupaidastaan. Helmillä oli pienet, kivat tisut. Vedin oven kiinni. Jossain vaiheessa Heikki kävi koputtelemassa, mutta vain kerran ja niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli. Hän saattoi olla vilpitön ja hölmö, muttei tyhmä. Kuvittelin hänet talsimassa yksin öisiä katuja. Mutta minkäs sille voi, niin on käynyt minullekin muutaman kerran.
– Voi Jeesus, päivitteli Helmi aamiaisella, kun muisteli kaikkea mitä olimme tehneet.
– Meillä on huomenna keikka Kouvolassa. Haluutsä lähteä mukaan?
– Ei ei, mun täytyy käydä himassa.
Hän asui yhdessä Heikin kanssa. Illalla hän kuitenkin oli Kouvolan Sip-pubissa. Nyt hän oli pukeutunut viehkoon, punaiseen leninkiin, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Kun kävelimme hotelliin näin, ettei selkäreppuakaan ei enää ollut.
– Jätit pornolehdet kotiin?
– Joo, ei niitä enää tarvita. Haluutsä että mä pidän korkkarit jalassa?
– En.
Kouvola meni hyvin, mutta sen jälkeen hän ei enää ilmestynyt keikoillemme. Mutta Heikki tuli uuden Telecasterin ja tyttöystävän kanssa. Olimme taas Lahdessa ja tekemässä soundcheckiä. Ihastelimme Heikin uutta kitaraa, joka oli ehkä hieman kornin värinen ja kukkakuvioinen, mutta varmaan muuten hyvä. Minä ihastelin enemmän tyttöystävää, söpöä punapäätä, joka tällä kertaa pysyi visusti kaukana baaritiskillä. Tytöllä oli samanlainen kellertävä kauluspaita kuin Heikillä. Reppukin oli.
Heikki oli innoissaan. Ja mikä parasta, hän ei kantanut kaunaa.
– Tää on hienoin skitta mitä mulla on koskaan ollut.
– Pidä siitä hyvää huolta, sanoin.
– Haluutsä meidän demon?
– En, mutta anna kuitenkin.
– Kiitos siitä että oot ollut aina niin rohkaiseva.
– Eipä kestä.
Teksti: Kauko Röyhkä
Uusi Kauko Röyhkä (epävirallinen) -tarina joka tiistai Soundi.fi:ssä. Edelliset jutut löydät täältä.