23 SKIDOO: 23 Skidoo

Arvio julkaistu Soundissa 12/2000.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Muistan hämärästi 23 Skidoon tehneen funkyn albumin joskus 80-luvun sarastuksessa, mutta sitten kvartetti hävisi Lontoon sumuun. Nyt käsittääkseni alkuperäinen kokoonpano yllättää erittäin verevällä paluulla.

Arvio

23 SKIDOO
23 Skidoo
Virgin

Muistan hämärästi 23 Skidoon tehneen funkyn albumin joskus 80-luvun sarastuksessa, mutta sitten kvartetti hävisi Lontoon sumuun. Nyt käsittääkseni alkuperäinen kokoonpano yllättää erittäin verevällä paluulla.
Instrumentaalitunnelmoinnin päälle käyvät silkkaa asiaa riimittämässä Major (Dirty Lo) ja Roots Manuva (Where You At). Itse kunkin sydämen ja omantunnon paikkaa peräävässä jälkimmäisessä numerossa laulaa Carl McIntosh marvingayemaisesti. 60-luvun radikaalijazzin monumentteihin lukeutuva Pharoah Sanders puhaltaa kahdella raidalla pitkät tenorisoolot tositarkoituksella. William Burroughsilta nimensä lainannut bändi itse soittaa pelkistetysti ja tiukan jäntevästi, vaan ei kireästi, lihaksikkaan funkyn bassottelun ansaitessa erikoismaininnan. Epätyypillisen jatsahtavaa sointia väritetään Deckwreckan scratcheillä, wah-wah-kitaroilla, conga-rummuilla ja ambient-syntikoilla. Neljässä kappaleessa viulut viistävät vienosti kolmihenkisen torvisektion esiintyessä edukseen poikkeuksellisen tyylikkäästi bondailevassa Catch 23 -thrillerissä. Tanssittavasti nytkyvää Crossfireä sytyttää huilu ja pasuuna. Pitkä, kohottavaa energiaa huokuva albumi pitää helposti imussaan ja luovuttaa yhtenäisestä hahmostaan hiljalleen kunnioitettavan määrän erilaisia vaikutteita. Katkenneen uran soisi näillä eväillä jatkuvan. 

Lisää luettavaa