AIR: Le Voyage Dans La Lune

Arvio julkaistu Soundissa 1/2012.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Kovin harva yhtye kykenee keikkumaan maailman viileimpien bändien listalla vuodesta toiseen. Air putosi porukasta viimeistään tylsän ja tyhjänpäiväisen Love 2 -albumin (2009) myötä.

Arvio

AIR
Le Voyage Dans La Lune
Astralwerks

Kovin harva yhtye kykenee keikkumaan maailman viileimpien bändien listalla vuodesta toiseen. Air putosi porukasta viimeistään tylsän ja tyhjänpäiväisen Love 2 -albumin (2009) myötä.

Jos edellisellä poplevyllään Nicolas Godin ja Jean-Benoit Dunckel tuntuivat väsyneiltä, pitäisi tällä kertaa parivaljakon puhkua intoa ja omistautumista. Le Voyage Dans La Lune on Georges Méliès’n yli sata vuotta sitten ohjaama mykkäelokuva, jota pidetään maailman ensimmäisenä tieteisleffana. Vuosikausien restauroinnin jälkeen sen ainoa kopio saatiin viime vuonna esityskuntoon. Air kutsuttiin säveltämään kuumatkan soundtrack. Se on ranskalaisille valtava kunnia.

16-minuuttisen elokuvan albumiksi laajennetulla ääniraidalla Air saattaa olla lähempänä rakastamaansa Pink Floydia kuin koskaan. Kaikki levyllä kuultavat instrumentit on äänitetty livenä ja aaltoilevan musiikin dynamiikka ihastuttaa. Ilman kuvaa jännite kuitenkin katkeilee, vaikka kokonaisuus soljuukin sujuvasti eteenpäin. Kannattaa ehdottomasti hankkia levyn spesiaalipainos, jossa lyhytelokuva on mukana.

Airin tapana on pönkittää uskottavuuttaan kullekin levylle kutsuttavien vierailijoiden avulla. Nyt vuoron saavat Beach House -bändin ihanan raukeasti laulava Victoria Legrand – joka on säveltäjä Michel Legrandin veljentytär – sekä Au Revoir Simone -yhtyeen neidot.  Victorian osuus ryöpsähtelevällä Seven Stars -singlellä on vähäinen mutta merkittävä, Au Revoir Simonen esitys Who Am I Now? -raidalla jää hymistelyksi.

Lisää luettavaa