ANATHEMA: A Fine Day To Exit

Anathema on joutunut kauan pistämään hanttiin, kun bändiä on alituiseen verrattu Pink Floydiin, mutta kuudennella kiekolla yhtye heittää itse lisää vettä myllyyn. Tuottaja Nick Griffith kun on aikaisemmin kunnostautunut vääntelemällä studiossa nuppeja myös Pink Floydille. Mutta jälki ei ole ollenkaan huonoa, ja väite Pink Floydin matkimisesta tosiaankin on liioiteltu.
Anatheman kohdalla on yleensä ollut vaikea sanoa, mitä uudelta levyltä lopulta odottaa, mutta bändi on kuitenkin kyennyt palkitsemaan vaivan. Yhtyeen tuorein kiekko ei ole kenties aivan sitä, mitä bändiltä on totuttu kuulemaan. Perusajatuksiltaan kappaleet noudattavat tuttuja linjoja, mutta ulospano on kokonaan uuden tyyppinen.
Britit ovat keskittyneet uudella levyllä eritoten tuotantopuoleen. Kappaleisiin on saatu äärimmäisen ilmava ja utuisen levollinen fiilis. Koko levy on tavallaan kuin saatu leijailemaan tilassa. Anathema ei ole koskaan ollut varsinainen hittibändi. Jälleen kerran toimiva kokonaisuus merkitsee enemmän kuin yksittäinen sävellys. Kukin kappale johdattelee tunnelmallaan biisistä toiseen ja rakentaa näin ehyttä tunnelmallista kaarta. Itse asiassa Anathema on saanut aikaiseksi tiiviimmän ja yhtenäisemmän kokonaisuuden kuin koskaan ennen.