ANATHEMA: A Natural Disaster

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Brittiläisen Anatheman jokaisen albumin ilmestyminen on nykyään Tapaus isolla T:llä. Cavanaghin veljesten levytyksiltä on vuosien varrella opittu odottamaan häkellyttävän korkeaa tasoa, joten rima on erittäin korkealla ryhmän seitsemännen albumin A Natural Disasterin kohdalla.

Arvio

ANATHEMA
A Natural Disaster
Music For Nations

Brittiläisen Anatheman jokaisen albumin ilmestyminen on nykyään Tapaus isolla T:llä. Cavanaghin veljesten levytyksiltä on vuosien varrella opittu odottamaan häkellyttävän korkeaa tasoa, joten rima on erittäin korkealla ryhmän seitsemännen albumin A Natural Disasterin kohdalla. Ryhmän parin vuoden takainen A Fine Day To Exit ei koskaan avautunut allekirjoittaneelle "hittibiisiä" Pressurea lukuun ottamatta, eikä A Natural Disasterkaan päästä kuulijaansa helpolla.

Anathema on vuosien varrella hakeutunut yhä etäämmälle tunnelmametallisista juuristaan, minkä vuoksi olisi vääryys niputtaa bändi metallikarsinaan. Tänä päivänä yhtyeen musiikki on lähempänä Pink Floydia ja Radioheadia kuin Paradise Lostia. Nyt on siis aika sammuttaa valot, laittaa kynttilät palamaan, korkata punaviinit sekä ottaa juustolautaset ja patongit esille. Paha homma niille, jotka eivät pidä punkun mausta.

Sitten edellisen albuminsa on laulaja-kitaristi Vincentin ja kitaristi Dannyn rinnalle tullut myös kolmas Cavanagh, eli basisti Jamie. Veikkaan, että näin tunnelmallinen ja rauhoittava musiikki on enemmän omiaan pitämään perheriidat loitolla kuin jos kaverit soittaisivat esimerkiksi black metallia.

Pahimpia päänhakkaajia albumin seesteisyys varmasti ärsyttää, mutta kieltämättä Are You There?, Flying sekä albumin nimikappale ovat hauraudessaan vuoden kauneimpia kuulemiani kappaleita. Ja Vincent Cavanagh on varmasti yksi aikamme koskettavimpia tulkitsijoita. 

Lisää luettavaa