Pohjoisirlantilainen The Answer saa kakkosalbumiltaan välittyvällä asenteella lähes vakuuttuneeksi siitä, että bändi on juuri keksinyt lujaa iskevän hardrockin. Everyday Demons toivottaa ilmeisen vilpittömällä mielellä kuulijansa tervemenneeksi 70-luvulle.
The Answerin avoimessa retroilussa on parhaimmillaan samaa riemukkuutta kuin esimerkiksi australialaisen Wolfmotherin ja komeetan lailla tulleen ja menneen The Darknessin tyylittelyssä. Vaikka laulusolisti Cormac Neeson ei Demon Eyesin “uu jee” -huudoista huolimatta ole Robert Plant eikä kitaristi Paul Mahon yhtään sen enempää Jimmy Page, niin Everyday Demonsia on mahdotonta kuunnella ilman Led Zeppelinin ja The Answerin tapaan luovaan kierrätykseen syventyneen The Black Crowesin läsnäoloa.
Jos Everyday Demons -levy innostaa vaikkapa Dead Of The Nightin raivokkuudella jonkun painavasta rockista viehättyneen tutustumaan vuosikymmenten takaiseen aitoon asiaan, niin The Answer on tehtävänsä tehnyt ja menestyksensä ansainnut.
