Pohjois-Irlannin traditioista hakee inspiraationsa viime vuosina paljon hehkutettu hard rock -yhtye, jonka uutukainen sukeltaa tiedotteen mukaan yhä syvemmälle kelttiläiskulttuurin vaikutteisiin. Hankalaa on havaita näitä kansanmusiikkivivahteita: Solas sykkii enemmän perinteisessä, lievästi psykedeelisessä hard rockissa, joka tempoilee jossain Led Zeppelinin ja Musen välimaastossa. Valitettavasti sekoitus on vain lievästi mielenkiintoinen ja jokseenkin tarttumapinnaton.
Parhaimmillaan The Answer on suoraviivaisissa, kevyemmissä ja duurissa etenevissä, hieman Bruce Springsteenin jalanjäljissä kulkevissa stadionrockeissaan. Raskaampi ja kimurantimpi ilmaisu taittuu sen sijaan yhtyeeltä kankeahkosti ja innottomasti, esimerkiksi ruosteisessa nimikappaleessa, jonka pitäisi kai olla hypnoottinen tunnelmapala.
Periaatteessa Solasissa ei ole mitään suurempaa vikaa. Se kulkee juuri niin turvallisesti keskellä tietä siellä, missä firmalippulaiset hymyilevät leveästi rokkidiggareiden vieressä 10 euron festarituoppien äärellä.