Antti Tuiskun kaksi minää – Anatude on pikkutuhman tähden ja rehdin maalaispojan synteesi

Antti Tuisku
Anatude
Warner

Vieläkin meinaa yllättää ja kauhistuttaa, kun kuulee pikkukaupungin suloisen pojan laulavan pikkutuhmia teknobiittien tahtiin – vaikka räjäyttihän Antti Tuisku diskopallon jo edellisellä levyllä En kommentoi. Anatudeen Tuisku on vaihtanut lähinnä hiustensa värin, mutta muuten edellislevyn tyyli pysyy samana. Ja kyllä tämä staili toimii.

Diskohumppa Rahan takii antaa heti alkuun kiteytyksen siitä, mitä on luvassa. Jumppa jatkuu JVG:n kanssa Svägillä, joka kuulostaakin lähinnä Jaren ja VilleGallen tuotannolta, mutta jossa ”kävellään näin” myös Anssi Kelan tahtiin. Alkuinto kestää Erinin kanssa Aamukuuteen.

Tylsähkössä Tragediassa lauletaan, etteivät lääkkeet tai psykoterapia auta, eikä myöskään Nauruterapia tepsi. Kertosäkeen kikatus ei tartu kuuntelijaan hekotusklassikko Nauravan kulkurin tavoin, vaan lähinnä rasittaa niin, että on painettava nuolta oikealle ja siirryttävä seuraavaan raitaan. Mutta se kannattaa, sitten saakin syyn hymyillä ja hummata. Muillekin kuin Tuisku-faneille tuttu Hanuri on omassa genressään mahtava. Metaforien maalailua on vaikea välttää Kikan viitoittamalla tiellä.

Ja lopussa kaikki on hyvin. Rovaniemen murre muun muassa Hanurija Ihan tavallista mulle kuuluu -kappaleissa tuo lämpimän tunteen siitä, että strobovalojen loiskeessa bilettävän tähden sisällä elää edelleen rehti ja suloinen,  meidän Antti.