Kukkaseppelepäinen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen on eräänlainen keulahahmo yhtyeelle, joka koostuu viidestä henkilöstä. Ja vaikka tietynlainen pienimuotoisuus on usein homman nimi, soittajilla on lopputulokseen suuri merkitys: sovitukset tuovat lauluihin komeaa lisäväriä.
Laulumaa on yhtyeen ”vaikea kolmas albumi”, mutta sitä ei mitenkään huomaa: jälki on vangitsevaa ja laulut värikkäitä, kuten nimestäkin voisi olettaa. Saman virran reunalla lipuu vaivattomasti eteenpäin, biisi voisi vaikka olla hyvässä mielessä radiohitti. Maa on syntinen laulu taas on kuin musiikilla kuorrutettua runonlausuntaa.
Levottoman tuntuisessa maailmassa on eletty aiemminkin, ja ennenkin erityisesti folk-henkiset esittäjät ovat reagoineet asiaan. Tämän yhtyeen vastaus sodan nimellä kulkevaan katastrofiin on hieno Rukous rauhasta, joka alkaa pienimuotoisesti pelkällä laululla ja kasvaa biisin myötä upeisiin, jopa apokalyptisiin mittoihin.
Laulumaa on tietyssä intiimiydessään, unenomaisuudessaan ja naivismissaankin hieno albumi, joka yrittää parhaansa taistelussa pimeyttä vastaan.
