Hienoa saada sanoa levystä, että se on henkevä ja kaunis, ilman minkäänlaista teennäisen hymistyksen vaaraa. Viitasen Piian nimikkobändin hiljaisen folkrockin sisältä kumpuava voima on täyteläistä, väräjävän lauluäänen kesyttämää sekä hyvin henkilökohtaisia tarinoita ja impressioita myötäävää ja kuljettavaa. Näennäisen naiivitkin riimit kantavat hienoja mielikuvia, kuten viime joulun radiohitiksi hiipinyt Eilen luvattiin lunta tai lauluntekijän papan sodanaikaisesta kirjeestä jalostettu, hyvin ainutlaatuinen laulu Kirje tuntemattomalle Ainolle.
Luonnonvoimat, sateet, tuulet ja ukkosetkin toimivat tunnetilojen ja tapahtumien yksinkertaisina symboleina, jotka ympäröivät lyriikan kodikkaita ja läheisiä arkielämän ajatuksia ja unelmia. Kielikuvat laventavat kertomuksia yhtä hallitusti ja harmonisesti kuin ydinkvartetin soittoa rikastavan kamariorkesterin sovitukset ja eri musikanttien solistiset osuudet.
Myös kosketinvalikoima, piano, celesta ja matkaharmooni, istuu hillittyyn soitantaan hienosti. Hauraan intiimistä musiikista kasvaa ulospäin suuntautunutta ja puhuttelevaa laulua, hellää, mutta vahvuuksistaan tietoista tulkintaa.
