”Minulla on kaikki mistä olen koskaan haaveillut, mutta en näytä löytävän rauhaa”, siviilissäkin räiskyvä NBA-tähti Ja Morant sometti taannoin. Näin voisi referoida myös Tyler, the Creatorin viimeisimmät vuodet, ainakin musiikkinsa perusteella.
Kiistattomasti sukupolvensa kekseliäimpiin räppäreihin lukeutuva Tyler on aiemmin kätkenyt itsensä trollauksen ja provokaation savuverhoon. Edellislevyllä vakavammat aiheet saivat jalansijaa jo ihan teemaksi asti, kun losangelesilainen räppäsi menestyksen seurauksista ja taakasta.
Chromakopia on Tylerille samaa kuin Mr. Morale & the Big Steppers oli Kendrickille. Aikuistunut musta mies tutkii perhesuhteitaan ja perheen perustamista, omia ongelmiaan, identiteettiään ja osaansa yhteiskunnassa. Vierailijat, etenkin nais-mc:t, ovat kuin muistuttamassa Tylerille, että osaat olla myös hauska ja nokkela, kun reflektioräppi meinaa käydä turhan tuhdiksi.
Chromakopia on levoton ja hengästyttävä paketti, joka yltää zamrockista modulaarisyntikoihin ja r&b:stä g-funkiin. Musiikillinen maastoajelu tukee Tylerin räppejä kuin alleviivaten, että helpolla tästä ei pääse. Chromakopia on itsetutkiskelua räppiä korostustussit käsissään kuuntelevien fanien edessä.
