Arvio: David Byrne rakentaa ihanneyhteiskuntaa – Kavereina Brian Eno ja Jaakko Eino Kalevi

David Byrne
American Utopia
Nonesuch

David Byrnen jo Talking Headsin eläessä alkanut sooloura on sisältänyt lukuisia yhteistyöprojekteja, joista tunnetuin on Brian Enon kanssa tehty My Life In The Bush Of Ghosts (1981) ja tuorein St. Vincentin parina syntynyt Love This Giant (2012).

Oletetun ihanneyhteiskunnan innoittama American Utopia on ensimmäinen yksin Byrnen nimeä kantava albumi sitten Grown Backwardsin (2004). Brian Eno on tosin nytkin keskeisessä roolissa Byrnen rakentaessa lähes kaikki biisit Enon rumpu- ja rytmilooppien päälle.

Urbaanina lauluntekijänä David Byrne on pikemminkin konkretian kuin tunteiden tulkki. Osin Talking Headsistä periytyvien rytmien leikkisyys ja paikoin kuivakkaan humoristiset tekstit ovat jälleen ilmaisun ytimenä. Välillä Byrne havainnoi maailman huvittavuutta kuin utelias pieni poika. It’s Not Dark Up Here askarruttaa notkeana funkina ja Brian Enon vihellyksen siivittämänä. ”Does winter follow spring like night follows day? / Must a question have an answer? / Can’t there be another way?”

David Byrnen tuotannossa hyvää keskitasoa edustavan American Utopian täkäläisittäin jännittävin detalji on se, että Gasoline And Dirty Sheetsillä ja Every Day Is A Miraclella soittaa Jaakko Savolainen alias Jaakko Eino Kalevi.