On kiinnostavaa, miten pitkälle modernissa, post-grungeen pohjaavassa jenkkihardrockissa pääsee kirjoittamatta kappaleisiinsa kunnollisia säkeistömelodioita.
Debyyttisinkullaan, The Cranberries -laina Zombiella suoraan Billboardin rocklistoille syntyneellä Bad Wolvesilla on menossa neljäs albumi ja toinen vokalisti, ja vaikka bändi kehuskeleekin nyt tehneensä kokeilevamman albumin, biisien nimiä lukuun ottamatta sen reseptiikassa mikään ei ole muuttunut sitten perustamisvuoden 2017. Edelleen kaikki mitä kappaleissa on muistamisen arvoista, löytyy kertseistä.
Voimakkaasti Nickelback-tyyppisen laulajan Daniel Laskiewiczin soundissa, samoin kuin täsmätuotetuissa muskeliriffeissäkin, on miellyttämisen halua tavalla, jossa on paljon enemmän kultaista noutajaa kuin pahoja susia. Kappaleiden säkeistöt ovat turvallista ja sävellyksellisesti laiskaa ja emotionaalisesti vieraannuttavaa hiphopin ja ”raskaan” rockin dialogia, jossa joko räpätään tai vaikeroidaan, mutta aina niin etäältä ja teflonisesti, ettei kuulija vain tuntisi samaa tuskaa. Snadisti nostattavaa c-osaa seuraa kimppalaulukelpoinen kertsi ja taas on kansalla lupa bailata. Die About Itin tuotanto on silkkaa timanttia, mutta tuntuuko mikään miltään?
