Arvio: Entisten nuorten kitararockia – Nuorisopalatsi tarpoo tasaisesti 80-luvun hengessä

Nuorisopalatsi
Peura
Hiljaiset levyt

Reilut 30 vuotta sitten lievästi menestyneen jyväskyläläisen Alice In Wastelandin esiaste Nuorisopalatsi heräsi yli kolmekymmenvuotisesta ruususen unestaan kolmen alkuperäisjäsensä voimin vuonna 2017. Jo nyt ensimmäisen elinkaarensa keston ohittaneen trion kolmas albumi Peura jatkaa edeltäjiensä linjoilla sekä hyvässä että vähemmän hyvässä.

Seitsemäs kuningaskunta (2018) ja Pyörre (2020) tuntuivat pitävän kynsin hampain kiinni tekijöidensä nuoruusvuosista ja sama kokonaisvaikutelma pätee myös Peuraan. Ennen muuta asiallisen tanakat mutta samalla myös jotenkin väsyneet biisit ovat pohjimmiltaan selkeän melodista ja tasaisena tarpovaa 80-lukulaista suomirockia. Parin raidan tanssibeatit tuovat mukaan selvästi miellyttävämpää sovituksellista väriä kuin albumin korostuneen antiikkiset syntsasoundit. Nykypäivään levy kytkeytyy lähinnä vain kitaristi-laulaja Kari Smolanderin muutamien sanoitusten kautta. Kone joka kulkee harmittelee ihmisen yltiöoptimistista käsitystä omasta ylivertaisuudestaan ja Luopuminen myöntää planeettamme sään rikkoutuneen.

Nuorisopalatsi tekee yhä entisten nuorten kitararockia, jonka keskeisin ja myös vaikeimmin korjattava ongelma on tunnistettavan persoonallisuuden vaje.