Evil Drivea on kovin mieluusti verrattu Arch Enemyyn, ja ainoastaan siksi, että molemmissa bändeissä on naislaulaja örisemässä. Kovin on silloin heppoinen vertailukohta, kun musiikillisesti bändeillä ei ole niin hirveästi yhteisiä nimittäjiä.
Levyn Motörhead-cover Killed By Death ei sekään maalaa oikeata kuvaa yhtyeestä. Evil Drive on tyylillisesti kasaripainotteinen, mutta yhtye pystyy linkittämään vaikutteensa hienosti nykypäivään ja leikkaamaan sävellyksiinsä piirteitä myös tämän hetken tyylisuunnista.
Kieltämättä aluksi Evil Drive kuulostaa hieman harhailevalta, mutta kun kappaleisiin pääsee paremmin sisälle, ne avaavat ovet kunnolla bändin maailmaan. Bändi tukeutuu melodioihin juuri sopivasti nojaamatta niihin liikaa. Riffitehtailu on tyylikästä ja napakkaa, joskaan ei yltiöpäisen runsasta saati rönsyilevää. Laulajatar Wiktoria Virenin suoritus on juuri sellaista örinää kuin pitääkin. Uutuudella hän esittelee myös puhdasta lauluaan, mutta valitettavasti tulos jää kovin laihaksi. Tämä ei ole kokonaisuuden kannalta pitkä miinus.
Ragemaker ei ole vielä sellainen levy, joka nostaa Evil Driven melodisen deathin korokkeille, mutta hyvät eväät bändillä on. Enää vain aika voi auttaa bändiä eteenpäin – ja tietysti hyvät sävellykset.