Arvio: Ilkikurinen, roisi, nostalginen ja eteenpäin katsova – tässä on vuoden pop-albumi

Vuosi 2024 on ollut popmusiikille tähän asti synkänlainen. Taylor Swift on muuttunut tekoälyversioksi itsestään. Beyoncé haluaa valjastaa levynsä henkilökohtaisiksi sivistysprojekteikseen. Katy Perryn MILF-feminismille ei ole muuta suomennosta kuin cringe. Dua Lipan osumatarkkuus vie sakkokierrokselle. Billie Eilish halusikin olla normcore. Ja Lorde muistuttaa olemassaolostaan pääsemällä Charli XCX:n biisille.
Charli XCX on aikamme suurimpia kulttitähtiä. Lempipopparisi suosikkipoppari. PC Musicista kuulleiden kriitikkojen vakionamedrop. Tätä on edesauttanut, että kaikesta Charlin tekemisestä on huokunut syvä rakkaus popmusiikkia kohtaan. Mutta hän on kapinoinut sen konventioita ja koneistoa vastaan avantgardistisella rohkeudella. Siitäkin charlixcxmäisin esimerkki on edellislevy Crash (2022), joka oli ”irtiotto”, tässä tapauksessa tarkoittaen toki hänen näkemystään valtavirtaisimmasta mahdollisesta kimpusta kappaleita.
A. G. Cookin tuottama Brat on lähempänä niin ikään PC Music maestron tuottamaa Pop 2 -mixtapea ja Sophien tuottamaa Vroom Vroom -ep:tä kuin Crashiä. Charli on jälleen muovaamassa muottia itseään varten eikä toisinpäin. Tällä kertaa Charlin kokeellisempi pop tavoitti moninkertaiset määrät korvapareja, sillä limenvihreä kansi ja kurittomuutta huokuva nimi valjastivat internetin meemigeneraattoriksi Kamala Harrisin kampanjaa myöten ja maakuoppien asukitkin altistuivat Brat Summerille.
Sinkkuina julkaistut Club Classics ja Von Dutch ovat hedonistisen ryönäisiä esimerkkejä Charlin kyvystä flirttailla aivottoman dubstepin tai electroclashin kanssa pitäen homman äärettömän mielenkiintoisena. Valtaosa Bratin muistakin kappaleista ottaa vaikutteita noin vuosikymmenen tai parin takaisista elektronisen musiikin genreistä nostalgisoiden mutta samalla uutta eloa niihin puhaltaen. Gesaffelsteinin tuottama B2B on levyn futuristisinta antia ja kuulostaa siltä hetkeltä, kun teknoklubilla ei enää näe savun seasta omia käsiä pidemmälle.
Bratin sanoituksissa Charli XCX käsittelee exiä ja nyxiä, listailee häikäilemättömästi frendejään ja kaipaa edesmennyttä Sophieta, kipuilee julkisuuden ja kollegiaalisten suhteiden kanssa. Epävarmuuksiaan käsitellessä hän onnistuu välttämään vaivaannuttavuuden paremmin kuin esimerkiksi Billie Eilish edellislevyillään.
Jos 2024 on ollut popille tähän asti synkähkö, Brat tekee siitä siedettävän, ilkikurisen ja roisin. Charli XCX osoittaa albumilla suvereeniutensa kirjoittaa orjuuttavia huukkeja, tarttuvia kertosäkeitä ja maton jalkojen alta vetäviä käänteitä. Bratilla Charlin toinen jalka on tukevasti 2010-luvun Lontoon reivikulttuurissa ja toinen Billboardin huomisella hittilistalla. Brat on vuoden pop-albumi.