Rässinkäryistä Children Of Bodom -taitoheviä ja kiipparitilua, kuivaa raakuntaa, nopeaa soittoa ja rässirumpali; niistä koostuu instruheviprojektista rapsakaksi rähinäryhmäksi nahkansa luoneen ja miehistöään uusineen Warmenin paluulevy Here For None.
Bodomien tarinan päätyttyä kuten päättyi on ymmärrettävää, että musatouhut jo lähes jättäneen synisti Janne Wirmanin ja Murhajärven kakaroissa kesähessuna kitaraa soittaneen velipoika Antin sekä bassoheeros Jyri Helkon kokeneista käsistä syntyisi Jannen paitsi vahvasti entisen bändin kuuloista myös pirun äkäistä heviä. Ja tuota valkohehkuista kiukkua selkeine Bodom- ja Slayer-tribuutteineen tukevat komeasti yhtyeen tuoreiden jäsenten, myös kakkoskitaraa pelaavan Petri Lindroosin (Ensiferum, ex-Norther) korkeahkot fry screamit ja säälittä pannujaan ruoskivan rumpali Seppo Tarvaisen (The Scourger, Church Of The Dead) Lombardo-fillit.
Tilun ja Bodomin faneille Warmenin rähjäys lienee yhtä juhlaa, mutta enimmäkseen Here For Nonea vaivaa sama riesa kuin Bodomiakin kolmen ensimmäisen albumin jälkeen: meikäläinen kun ei muista riffejä, vaan kantavia melodioita. Bändin musassa on rutosti makeita detaljeja, mutta vain hetkittäin riittävästi tarttumapintaa.