Ramopunkin popmelodioiden ja katurockin yhdistelmä on säilyttänyt oikeissa käsissä ajattoman tuoreutensa ja nuorekkuutensa. Tosin tamperelaistuneiden Karhulan poikien uusin pitkäsoitto tunnustaa ikääntymisensä vilpittömän rennosti sellaisissa kipaleissa kuin Jonnee haahuilee tai Vanhat miehet soittaa bluesia – sanoituksissa, mutta ei vaivattomasti rullaavissa riffeissä, sävelkuluissa ja iskevissä kertseissä.
Arkielämän tapahtumien ja mietelmien seassa yhteiskunnan kriittisiä pisteitä tökitään hillityllä kriittisyydellä. Mammonan totinen kasaaminen saa huomautuksensa (Kultaa, timantteja, orkideoita), samoin pahanilmanlintuja suosiva media (Kertokaa myös hyvät uutiset) ja loppupisteeksi riekutaan estottomalla riemunihilismillä, että Kaikki on perseestä paitsi mä.
Kitaroiden rullaus on tottuneen skarppia ja on hauska huomata, miten Eddie & The Hot Rodsin repäiseviä kitarasooloja aikoinaan vieroksuneet punk-pojat tempaisevat täyspitkiä ja hallitun tiukkoja sooloja biisien vankennukseksi. Tee-se-itse -taiteen tekoon rohkaisevan laulun Kirjoita runo, maalaa taulu kipakkaa kitarointia taustoittavat hillityn modernit kosketinsoundit.
Kaiken kaikkiaan Nämä ajat ovat Pojille taasen sangen otolliset.