Arvio: Kokoonpano nimeltä Entäs Peltonen? suuntaa samoille apajille Olavi Uusivirran kanssa

Entäs Peltonen?
Entäs Peltonen?
Ainoa

Viitisen vuotta olemme eläneet post-Olavi Uusivirta -aikaa. Post-Isokynähtävästä lierihattuilusta jantterimaisempaan suuntaan viime aikoina luikerrelleen lauluntekijän vanavedessä suomirockin peruskorjatulle estradille on tepastellut monenlaista samaistujaa Pimeydestä Matka Maailman Ympäriin, Nefer Neferistä Ursus Factoryyn ja nyt kriitikkoluupin alle päätyneeseen Entäs Peltoseen?

Estetiikka hetkeksi narikkaan. Keravalais-järvenpääläisen viisikon debyytille mahtuu kaksi huokoisuudessaan briljanttia biisiyksilöä. Ne ovat Toukokuu ja Reeperbahn (myös Olavi Uusivirran biisin nimi, kappas!).

Takaisin estetiikkaan: sluibailevien bassolinjojen ja laveiden laulufraseerausten kyllästämän kiekon yleislinja on apostolimaisen reteä, mikä Entäs Peltosen? tapauksessa toimii pääosin. Toukokuun kohdalla on kuitenkin helppo aistia bändin yllättävän myös itsensä nextiltä intensiteettileveliltä aina yhtä lämmittävään ”ei helvetti, täähän on oikeesti kova biisi” -tyyliin.

Ei midist: jahka lastentautimaisesta kosiskelumentaliteetista ennätetään tuonnemmaksi, saattaa Entäs Peltonen? vielä raapaista sen ihka oman näköisveistoksensa. Sekä biisinkirjoitus- että bändinäoperoimispotentiaalia kun vaikuttaa selkeästi löytyvän.