Maan Tomu -yhtyeen uljaalla debyytillä bluespohjainen rock kaikuu psykedeelisissä väreissä. Neljän lähes eeppisen pitkän kappaleen kokonaisuus sisältää vaikutteita monilta eri vuosikymmeniltä. Stonerista ja happorockista ammentava single Ikuinen joki virtailee nimensä mukaisesti sinne tänne. Biisin primitiivinen äänimaisema jumittavine sooloineen ja koukuttavine rytmiikkoineeen kietoutuu pakosti kuulijaan. Mustaa multaa soittelee tunnepitoista bluesiaan, ja On ollut ennenkin yhdistää massiivisen progeilun sekä Pink Floydin taivaallisesti ajelehtivat harmoniat. Hippihenkinen laulu ja vähäeleiset lyriikat tehostavat musiikin meditatiivista olemusta.
Kappaleet soivat mainiosti erillisinä teoksina. Toisaalta levyn voisi ajatella myös teema-albumiksi, joka jatkaa kulkuaan erilaisten sattumusten johdattamina. Runsaasti vastakohtia sisältävän päätöskappaleen Miks’ en oo? menokin ehtii vaihtua himmailusta superkiihkeäksi useita kertoja äärettömien jamien aikana. Vaikka orgaaniselta kuulostavan setin jaksaa kuunnella läpi useamman kerran, ei voi olla pohtimatta, että lavalta koettuna ihku hämyhörhöily toimisi vieläkin paremmin.